Syrjintä Suomessa 2017–2019 : Tietoraportti
Mannila, Simo (2020-10-30)
oikeusministeriö
30.10.2020
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2020:20This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-847-9Julkaisun muut kieliversiot:
SvenskaEnglish
Tiivistelmä
Syrjintä on Suomessa edelleen merkittävä ongelma niin työmarkkinoilla kuin muussakin elämässä. Suomalaisten asenteet vähemmistöjä, vammaisia ja ikääntyneitä kohtaan ovat kuitenkin muuttuneet vuosina 2017–2019 suvaitsevaisemmiksi. Ne ovat useimmiten lähellä Euroopan Unionissa yleisimmin vallitsevia asenteita.
Maahanmuuttajavähemmistöistä syrjityin ryhmä ovat afrikkalaistaustaiset, ja etninen ja ihonväriin perustuva syrjintä vaikuttaa olevan Suomessa varsin yleistä. Romanien syrjinnästä on saatu uutta tietoa, Suomessa heitä koskevat asenteet ovat EU-tason vertailussa varsin kielteiset. Saamelaisten tilanteessa on merkkejä rakenteellisesta syrjinnästä. Vammaisten ja ikääntyneiden ongelmat liittyvät paljolti palvelujen ja niitä koskevan tiedon saantiin sekä ympäristön esteellisyyteen. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen syrjintä ja häirintä on edelleen yleistä, vaikka tilanne on tarkastelukautena selkeästi parantunut.
Oikeus- ja valvontaviranomaisten toimintatiedot kuvaavat syrjinnästä vain jäävuoren huipun. Tapausmäärät ovat melko pieniä, mutta ratkaisujen sisällöt ovat merkittäviä. Myös esimerkiksi valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tarkastukset ja kannanotot ovat tärkeitä syrjintätiedon tärkeitä lähteitä.
Tarkastelukauden aikana syrjintätietoa on kertynyt aiempaa runsaammin ja tiedon taso on entisestään kohentunut.
Maahanmuuttajavähemmistöistä syrjityin ryhmä ovat afrikkalaistaustaiset, ja etninen ja ihonväriin perustuva syrjintä vaikuttaa olevan Suomessa varsin yleistä. Romanien syrjinnästä on saatu uutta tietoa, Suomessa heitä koskevat asenteet ovat EU-tason vertailussa varsin kielteiset. Saamelaisten tilanteessa on merkkejä rakenteellisesta syrjinnästä. Vammaisten ja ikääntyneiden ongelmat liittyvät paljolti palvelujen ja niitä koskevan tiedon saantiin sekä ympäristön esteellisyyteen. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen syrjintä ja häirintä on edelleen yleistä, vaikka tilanne on tarkastelukautena selkeästi parantunut.
Oikeus- ja valvontaviranomaisten toimintatiedot kuvaavat syrjinnästä vain jäävuoren huipun. Tapausmäärät ovat melko pieniä, mutta ratkaisujen sisällöt ovat merkittäviä. Myös esimerkiksi valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tarkastukset ja kannanotot ovat tärkeitä syrjintätiedon tärkeitä lähteitä.
Tarkastelukauden aikana syrjintätietoa on kertynyt aiempaa runsaammin ja tiedon taso on entisestään kohentunut.