Lasten vuoroasuminen ja sosiaaliturva : Vuoroasumisen nykytila ja merkitys etuus- ja palvelujärjestelmän kannalta

Abstract

Tutkimushankkeessa selvitettiin lasten vuoroasumisen yleisyyttä ja taustatekijöitä Suomessa valtakunnallisella kyselyllä sekä kartoitettiin vuoroasumisen huomioimista sosiaaliturvassa eri maissa. Lisäksi arvioitiin asumistuen kustannusvaikutuksia, mikäli vuoroasuva lapsi huomioitaisiin etävanhemman asumistuessa.

Tutkimuksen mukaan lähes 30 prosenttia eroperheiden lapsista vuoroasuu. Aikaisemmin tiedot vuoroasumisesta ovat perustuneet THL:n tilastoimiin sosiaalitoimen vahvistamiin huolto- ja tapaamissopimuksiin. Kyselyn perusteella kuitenkin vain puolet vuoroasuvien lasten perheistä vahvistaa sopimuksen.

Vuoroasuminen oli yleisintä 3-12-vuotialla lapsilla, mutta sitä toteutetaan myös tätä nuorempien ja vanhempien lasten kohdalla. Lapsen vuoroasuminen on tavallisempaa, mitä korkeammin koulutettuja tai mitä paremmin toimeentulevia vanhemmat ovat. Pienituloisissa perheissä vuoroasumisen esteeksi voi muodostus esimerkiksi se, ettei vanhemmilla ole mahdollisuutta asua lähellä toisiaan tai hankkia riittävän isoa asuntoa.

Lapsen asumisjärjestely vaikuttaa sekä lapsen että vanhemman oikeuteen saada sosiaaliturvaa ja monia palveluja. Tällä hetkellä vuoroasumisen ja sosiaaliturvan yhteensovittamiseen liittyy useita ongelmakohtia eikä vuoroasuvia lapsia tai heidän vanhempiaan kohdella yhdenvertaisesti. Kyselyssä vanhemmat nostivat esiin asumistuen lisäksi mm. koulukuljetukset sekä ongelmat tiedonsaannissa lasta koskevista asioista.

Eri maissa vuoroasuminen otetaan vaihtelevasti huomioon sosiaaliturvassa, vertailumaissa se huomioitiin tavallisimmin asumistuessa ja lapsilisässä. Kattavimmin vuoroasuminen vaikuttaa perheiden eri etuuksiin Ruotsissa.