Jättiputki ja kurtturuusu kuriin Lounais-Suomessa
Ikonen, Iiro; Kekki, Marjo; Räikkönen, Natalia (2009-12)
Ikonen, Iiro
Kekki, Marjo
Räikkönen, Natalia
Ympäristöministeriö
12 / 2009
Julkaisusarja:
Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2009This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-3618-4Tiivistelmä
Jättiputki kuuluu ukonputkien (Heracleum) sukuun ja sarjakukkaiskasvien (Apiaceae) heimoon.
Suomessa esiintyy ainakin kaksi Aasiasta kotoisin olevaa jättiputkilajia, kaukasianjättiputki (Heracleum
mantegazzianum) ja persianjättiputki (Heracleum persicum.). Jättiputket ovat huomattavasti korkeampia
ja rotevampia kuin Suomen luonnonvaraiset sarjakukkaiskasvit, jopa 4 metrin korkeuteen kasvavia
jättiläisiä. Jättiputkien kukinnot ovat vaaleita, sateenvarjomaisesti kaartuneita ja läpimitaltaan jopa 40 -
80 senttimetriä.
Kurtturuusu (Rosa rugosa) on Koillis-Aasian rannikolta 1900-luvun alussa Suomeen tuotu vieraslaji,
joka leviää erityisesti saaristossa ja meren rannoilla uhaten luonnontilaisia hiekka- ja somerikkorantoja.
Kurtturuusu leviää helposti juurivesoista laajoiksi ja tiheiksi kasvustoiksi, joita on vaikea hävittää.
Jättiputki ja kurtturuusu ovat luonnon monimuotoisuutta ja elinympäristöjen viihtyisyyttä uhkaavia
vieraslajeja. Jättiputket uhkaavat myös suoremmin ihmisen terveyttä, sillä ne sisältävät furanokumariini-nimistä kemiallista ainetta, joka aiheuttaa palovammojen kaltaisia ihovaurioita reagoidessaan auringon
ultraviolettisäteilyn kanssa.
Lounais-Suomessa jättiputken ja kurtturuusun systemaattinen hävitystyö aloitettiin Euroopan
aluekehitysrahaston rahoittamien ”Jättiputki kuriin Varsinais-Suomessa” ja ”Jättiputki kuriin
Satakunnassa” projektien avulla. Projektien haasteena oli Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin vuonna
2008 tekemän kyselyn noin 450 jättiputki- ja kurtturuusuhavaintoa lähes kaikista Lounais-Suomen
kunnista. Hankkeiden aikana v. 2009 torjuntatoimia tehtiin projektin kilpailuttamien urakoitsijoiden
voimin tai omalla työllä noin 300 kohteella, uusia havaintoja tuli toisaalta lähes 100.
Torjunta- ja seurantatyötä tulee kullakin kohdealueella jatkaa 3-7 vuoden ajan ja tätä työtä varten
Lounais-Suomen ympäristökeskus on käynnistämässä uutta hanketta. Vieraslajien osalta tilanne on
saatava yhteisen vieraslajistrategian avulla hallintaan ja varoitusjärjestelmät luotava eri tasoilla, koska
hävityskustannukset kasvavat muutoin nopeasti monikertaiseksi, tai saamme lajeista jälkipolvillemme
pysyvän riesan.
Suomessa esiintyy ainakin kaksi Aasiasta kotoisin olevaa jättiputkilajia, kaukasianjättiputki (Heracleum
mantegazzianum) ja persianjättiputki (Heracleum persicum.). Jättiputket ovat huomattavasti korkeampia
ja rotevampia kuin Suomen luonnonvaraiset sarjakukkaiskasvit, jopa 4 metrin korkeuteen kasvavia
jättiläisiä. Jättiputkien kukinnot ovat vaaleita, sateenvarjomaisesti kaartuneita ja läpimitaltaan jopa 40 -
80 senttimetriä.
Kurtturuusu (Rosa rugosa) on Koillis-Aasian rannikolta 1900-luvun alussa Suomeen tuotu vieraslaji,
joka leviää erityisesti saaristossa ja meren rannoilla uhaten luonnontilaisia hiekka- ja somerikkorantoja.
Kurtturuusu leviää helposti juurivesoista laajoiksi ja tiheiksi kasvustoiksi, joita on vaikea hävittää.
Jättiputki ja kurtturuusu ovat luonnon monimuotoisuutta ja elinympäristöjen viihtyisyyttä uhkaavia
vieraslajeja. Jättiputket uhkaavat myös suoremmin ihmisen terveyttä, sillä ne sisältävät furanokumariini-nimistä kemiallista ainetta, joka aiheuttaa palovammojen kaltaisia ihovaurioita reagoidessaan auringon
ultraviolettisäteilyn kanssa.
Lounais-Suomessa jättiputken ja kurtturuusun systemaattinen hävitystyö aloitettiin Euroopan
aluekehitysrahaston rahoittamien ”Jättiputki kuriin Varsinais-Suomessa” ja ”Jättiputki kuriin
Satakunnassa” projektien avulla. Projektien haasteena oli Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin vuonna
2008 tekemän kyselyn noin 450 jättiputki- ja kurtturuusuhavaintoa lähes kaikista Lounais-Suomen
kunnista. Hankkeiden aikana v. 2009 torjuntatoimia tehtiin projektin kilpailuttamien urakoitsijoiden
voimin tai omalla työllä noin 300 kohteella, uusia havaintoja tuli toisaalta lähes 100.
Torjunta- ja seurantatyötä tulee kullakin kohdealueella jatkaa 3-7 vuoden ajan ja tätä työtä varten
Lounais-Suomen ympäristökeskus on käynnistämässä uutta hanketta. Vieraslajien osalta tilanne on
saatava yhteisen vieraslajistrategian avulla hallintaan ja varoitusjärjestelmät luotava eri tasoilla, koska
hävityskustannukset kasvavat muutoin nopeasti monikertaiseksi, tai saamme lajeista jälkipolvillemme
pysyvän riesan.