Tuottavuus ja voimavarojen kohtaanto – Digitaalisten palveluiden tuottavuuden taso ja kehitys Suomessa heikko

Abstract

Suomessa työn tuottavuus kuroi pitkään kiinni railoa suhteessa maailman eturintamaan, mutta kehitys kääntyi vuoden 2008 paikkeilla ja railo on sittemmin uudestaan levinnyt. Teollisuudessa työn tuottavuus on hyvää kansainvälistä tasoa, mutta monilla palvelualoilla kaukana vertailumaiden tasosta. Digitaalisesti intensiivisissä palveluissa tuottavuus Suomessa on yllättäen laskenut.

Tuottavuuden hajonta Suomen yrityssektorilla on vähäisempää kuin verrokkimaissa, minkä taustalla näyttäisi olevan puute korkean tuottavuuden yrityksistä. Yrityssektorin uudistumisessa ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan ongelmaa.

Osasyy Suomen verrokkimaita alempaan tuottavuuteen ja huonompaan tuottavuuden kehitykseen on voimavarojen – työn ja pääoman – huonompi kohdentuminen korkean tuottavuuden toimipaikkoihin ja kohdentumisen heikkeneminen 2000-luvun alkupuolella. Kohdentuminen on kuitenkin parantunut noin vuodesta 2012 alkaen.

Vaikka aggregaattitasolla työn tulo-osuus on supistunut, yritystasolla työn tulo-osuudet ovat yleisesti olleet kasvussa. Yritykset, joissa työn tulo-osuus on ollut pieni ja kannattavuus hyvä ovat kasvattaneet markkinaosuuksiaan, mikä näkyy työn tulo-osuuden pienenemisenä aggregaattitasolla.

Suomen hintakilpailukyky vaikuttaisi nyt olevan suhteellisen hyvä historiaan verrattuna. Yhtäältä covid-19-pandemia ja toisaalta politiikkatoimet, joilla pandemian vaikutuksia on hoidettu, ovat kuitenkin johtaneet siihen, etteivät tilastotiedot tarjoa luotettavaa tietopohjaa viimeaikaisen kehityksen vertailulle.