Vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden rajat sosiaalipolitiikan uudessa paradigmassa

Abstract

Ekologisiin rajoihin sopeutuminen ja hyvinvointivaltion kehittyminen sosiaalisten investointien toteuttajaksi muuttaa todennäköisesti oikeuksien, tasa-arvon ja yhteisvastuun tasapainoa suomalaisessa sosiaalipolitiikassa. Uusi sosiaalipolitiikan paradigma korostaa yksilöä moraalisena valintoja tekevänä subjektina, ja samalla yhteiskunnan velvollisuutta mahdollistaa ja ohjata yksilöitä tekemään eettisesti ja ekologisesti kestäviä valintoja. Lisäksi se korostaa pyrkimystä rakentaa vastavuoroisuuteen perustuvaa luottamusta sosiaalisten ja ekologisten riskien varalta myös globaalisti.

Sosiaalipolitiikka on aina oikeuksien, tasa-arvon ja yhteisvastuun tavoitteiden yhteensovittamista. Niihin liittyvien näkemyserojen yhteensovittaminen on hyvinvointipolitiikan tehtävä. Suomalaista sosiaalipolitiikkaa on leimannut oikeuksien korostaminen yhteisvastuun kustannuksella ja utilitaristinen seurausetiikka velvollisuus- ja sopimusetiikan kustannuksella. Arvokeskustelu oikeuksien, tasa-arvon ja yhteisvastuun yhteensovittamisesta sosiaaliturvassa on ollut vähäistä.

Työpaperi tarkastelee vapausoikeuksien, tasa-arvon ja solidaarisuuden historiaa ja osin ristiriitaisia tavoitteita sosiaalipolitiikassa sekä sitä, miten niitä on yhteensovitettu suomalaisessa hyvinvointipolitiikassa. Lopuksi pohditaan, mikä niiden painotus ehkä on tulevaisuuden suomalaisessa sosiaaliturvassa ja -politiikassa.