Arviomuistio asianmukaisen huolellisuuden velvoitteesta. Kansallisen yritysvastuulain arviointia
Piirto, Linda; Teräväinen, Sami (2022-03-18)
Työ- ja elinkeinoministeriö
18.03.2022
Julkaisusarja:
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2022:24This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-642-0Tiivistelmä
Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa on tavoite tehdä Suomesta yhteiskuntavastuun edelläkävijämaa. Hallitusohjelma sisältää kirjauksen selvityksen tekemisestä, jonka tavoitteena on yritysvastuulain säätäminen. Yritysvastuuta koskevassa lainsäädännössä säädettäisiin yrityksiä koskevasta asianmukaisen huolellisuuden velvoitteesta yritysten toiminnassa.
Työ- ja elinkeinoministeriön laatima arviomuistio kartoittaa, millainen suomalaisia yrityksiä koskevan asianmukaisen huolellisuuden velvoitteen sisältö voisi olla kansallisessa lainsäädännössä. Arviomuistiossa arvioidaan tarkemmin, millaisia lainsäädännöllisiä vaihtoehtoja velvoitteen toteuttamiseksi olisi, mitkä olisivat velvoitteen vaikutukset ihmisoikeuksiin, ympäristöön sekä yrityksiin ja millaiset edellytykset lainsäädännön toteuttamiseksi olisi. Arviomuistio syventää Ernst & Young Oy:n ministeriölle laatimassa oikeudellisessa selvityksessä aloitettua työtä.
Asianmukaisen huolellisuuden velvoitetta koskevassa lainsäädännössä voitaisiin säätää yrityksiltä edellytettävistä toimenpiteistä, jotka tähtäävät yrityksen toiminnasta aiheutuvien haitallisten ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten tunnistamiseen, ehkäisemiseen, lieventämiseen ja korjaamiseen sekä yritysten toteuttamien toimenpiteiden seurantaan.
Lainsäädännössä velvoite olisi mahdollista toteuttaa monella eri tapaa. Yrityksiltä voidaan edellyttää erilaisten yksityiskohtaisten toimenpiteiden suorittamista. Lain soveltamisalaa voidaan rajata esimerkiksi yritysten kokoluokan tai toimialan perusteella. Myös velvoitteen ulottuvuutta toimitusketjussa voidaan vaihdella sen mukaan, koskisiko se vain yrityksen määräysvallassa olevia yrityksiä tai kuuluisiko siihen myös yritysten toimitusketjut.
Velvoite aiheuttaisi yrityksille kustannuksia ja se voi heikentää kotimaisten yritysten kilpailukykyä suhteessa kilpailijamaiden yrityksiin, jos velvoite toteutettaisiin yksin kansallisena sääntelynä. Velvoitteen myönteisten ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten toteutumiseen liittyy käytettävissä olevan tutkimustiedon puuttuessa epävarmuuksia.
Kevyempi asianmukaisen huolellisuuden velvoitteen sääntely olisi oikeudellisesti yksinkertaisempi toteuttaa, mutta sääntelyn hyödyt voivat jäädä ohuiksi suhteessa sääntelytaakkaan. Tiukemmin yrityksiä sääntelevään velvoitteeseen liittyisi huomattavia jatkoarviointia vaativia kysymyksiä.
Työ- ja elinkeinoministeriön laatima arviomuistio kartoittaa, millainen suomalaisia yrityksiä koskevan asianmukaisen huolellisuuden velvoitteen sisältö voisi olla kansallisessa lainsäädännössä. Arviomuistiossa arvioidaan tarkemmin, millaisia lainsäädännöllisiä vaihtoehtoja velvoitteen toteuttamiseksi olisi, mitkä olisivat velvoitteen vaikutukset ihmisoikeuksiin, ympäristöön sekä yrityksiin ja millaiset edellytykset lainsäädännön toteuttamiseksi olisi. Arviomuistio syventää Ernst & Young Oy:n ministeriölle laatimassa oikeudellisessa selvityksessä aloitettua työtä.
Asianmukaisen huolellisuuden velvoitetta koskevassa lainsäädännössä voitaisiin säätää yrityksiltä edellytettävistä toimenpiteistä, jotka tähtäävät yrityksen toiminnasta aiheutuvien haitallisten ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten tunnistamiseen, ehkäisemiseen, lieventämiseen ja korjaamiseen sekä yritysten toteuttamien toimenpiteiden seurantaan.
Lainsäädännössä velvoite olisi mahdollista toteuttaa monella eri tapaa. Yrityksiltä voidaan edellyttää erilaisten yksityiskohtaisten toimenpiteiden suorittamista. Lain soveltamisalaa voidaan rajata esimerkiksi yritysten kokoluokan tai toimialan perusteella. Myös velvoitteen ulottuvuutta toimitusketjussa voidaan vaihdella sen mukaan, koskisiko se vain yrityksen määräysvallassa olevia yrityksiä tai kuuluisiko siihen myös yritysten toimitusketjut.
Velvoite aiheuttaisi yrityksille kustannuksia ja se voi heikentää kotimaisten yritysten kilpailukykyä suhteessa kilpailijamaiden yrityksiin, jos velvoite toteutettaisiin yksin kansallisena sääntelynä. Velvoitteen myönteisten ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten toteutumiseen liittyy käytettävissä olevan tutkimustiedon puuttuessa epävarmuuksia.
Kevyempi asianmukaisen huolellisuuden velvoitteen sääntely olisi oikeudellisesti yksinkertaisempi toteuttaa, mutta sääntelyn hyödyt voivat jäädä ohuiksi suhteessa sääntelytaakkaan. Tiukemmin yrityksiä sääntelevään velvoitteeseen liittyisi huomattavia jatkoarviointia vaativia kysymyksiä.