Toimenpideohjelma Simojoen lohikannan elvyttämiseksi
Toimittaja:
Romakkaniemi, Atso
Jokikokko, Erkki
Pakarinen, Tapani
Pulkkinen, Henni
Turunen, Jarno
Maa- ja metsätalousministeriö
18.08.2022
Julkaisusarja:
Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2022:12Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-366-376-3Tiivistelmä
Toimenpideohjelmassa on kuvattu Simojoen lohikannan tilaa, siihen kohdistuvaa kalastusta, tunnistettu kriittisiä tekijöitä lohen elinkierrossa sekä esitetty toimenpiteitä, joilla lohikantaa voitaisiin vahvistaa.
Lohikannan vahvistumisen pullonkaula on lisääntymisen suuri vaihtelu poikasvaiheen heikon eloonjäännin takia. Lohikanta kestää muita kantoja pienempää kalastuspainetta. Parannuksia tilanteeseen voidaan saada eri toimenpiteiden yhteisvaikutuksena.
Simojoen veden laadun parantamisen kannalta keskeisintä on vähentää turvetuotannosta ja metsätaloudesta syntyvää vesistökuormitusta erityisesti humuksen, raudan ja kiintoaineen osalta. Toimenpiteet, jotka hidastavat pintavalunnan ja pohjavesien nykyisin liian nopeaa virtausta valuma-alueelta mereen, kohentaisivat Simojoen laatua lohen lisääntymisjokena.
Simojoen uomakunnostuksella ei todennäköisesti saada enää aikaiseksi kovin suuria vaikutuksia lohen poikastuotannolle.
Merialueen kalastusrajoitukset sekä jokisuun rauhoitusalueen säilyttäminen ovat perusedellytys lohikannan vahvistumiselle. Jokikalastuksen säätelyn merkitys lienee vähäisempää, mutta sen rajoittaminen voi olla tarpeen vuosina, jolloin nousulohikanta on erityisen pieni. Kalastuksen valvonnan tehostaminen nykyisestä turvaisi Simojoen lohikannan lisääntymisen myös heikompina lohivuosina.
Lohikannan vahvistumisen pullonkaula on lisääntymisen suuri vaihtelu poikasvaiheen heikon eloonjäännin takia. Lohikanta kestää muita kantoja pienempää kalastuspainetta. Parannuksia tilanteeseen voidaan saada eri toimenpiteiden yhteisvaikutuksena.
Simojoen veden laadun parantamisen kannalta keskeisintä on vähentää turvetuotannosta ja metsätaloudesta syntyvää vesistökuormitusta erityisesti humuksen, raudan ja kiintoaineen osalta. Toimenpiteet, jotka hidastavat pintavalunnan ja pohjavesien nykyisin liian nopeaa virtausta valuma-alueelta mereen, kohentaisivat Simojoen laatua lohen lisääntymisjokena.
Simojoen uomakunnostuksella ei todennäköisesti saada enää aikaiseksi kovin suuria vaikutuksia lohen poikastuotannolle.
Merialueen kalastusrajoitukset sekä jokisuun rauhoitusalueen säilyttäminen ovat perusedellytys lohikannan vahvistumiselle. Jokikalastuksen säätelyn merkitys lienee vähäisempää, mutta sen rajoittaminen voi olla tarpeen vuosina, jolloin nousulohikanta on erityisen pieni. Kalastuksen valvonnan tehostaminen nykyisestä turvaisi Simojoen lohikannan lisääntymisen myös heikompina lohivuosina.