Selvitys sosiaaliturvan vaihtoehtoisista järjestämistavoista

Abstract

Selvityksessä arvioidaan sosiaaliturvan vaihtoehtoisten järjestämistapojen, ennen kaikkea perustulon, sosiaalitilin ja yhden perusturvaetuuden, sopivuutta Suomen sosiaaliturvajärjestelmään. Alkuun luodaan katsaus järjestämistavoista käytyyn keskusteluun, aiempiin kokeiluihin ja vaikutusarvioihin sekä vertaillaan eri järjestämistapojen perusperiaatteita nykyjärjestelmän periaatteisiin.

Järjestämistavat voitaisiin toteuttaa hyvin monella tapaa, ja niiden vaikutukset vaihtelevat toteutustavasta riippuen. Siksi järjestämistavoista muodostettiin esimerkkimallit, joiden vaikutuksia selvityksessä arvioidaan. Vaikutuksia peilataan myös sosiaaliturvauudistuksessa nostettuihin ongelmiin, joita ovat monimutkaisuus, yhteensovitus ansiotyöhön, viimesijaisen turvan rooli sekä kytkös palveluihin.

Kaikki mallit tarjoavat ratkaisuja joihinkin ongelmiin, mutta voivat samalla pahentaa toisia. Isojen muutosten vaikutusten ennakoimiseen liittyy myös huomattavaa epävarmuutta ja tutkimustieto erityisesti käyttäytymisvaikutuksista on ohutta.

Keskeinen ero eri järjestämistavoissa on niiden periaatteissa: maksetaanko sosiaaliturvaa työttömyyden ja sairauden kaltaisissa riskitilanteissa vai myös ilman erikseen selvitettävää syytä? Toimiiko sosiaaliturva yksilöllisenä tukena yhden elämänkaaren aikana vai kollektiivisena turvana ihmiseltä toiselle? Mikä rooli palveluilla ja niihin osallistumisella on?