Selvitys henkisen väkivallan rangaistavuudesta ja vainoamisen oikeuskäytännöstä Suomessa

Abstract

Selvityksen tavoitteena oli kuvata henkisen väkivallan rangaistavuuden nykytila pahoinpitelyrikoksia ja mahdollisesti muita rikoksia koskevien rangaistussäännösten perusteella sekä sitä koskeva oikeuskäytäntö Suomessa. Lisäksi tarkasteltiin, miten henkinen väkivalta on kriminalisoitu joissakin muissa Euroopan maissa ja selvitettiin näiden maiden oikeuskäytäntöä. Selvityksessä tarkasteltiin myös, miten vainoamista koskevaa tunnusmerkistöä on sovellettu. Lisäksi arvioitiin tarvetta kriminalisoida psyykkinen väkivalta.

Vainoamisen soveltamiskäytäntöä selvitettiin 1.1.2020–31.3.2022 annetuista käräjäoikeuksien ratkaisuista. Henkisen väkivallan rangaistavuuden nykytilan selvittämistä varten pyydettiin Syyttäjälaitokselta lista 1.1.2017–31.3.2022 tehdyistä syyttämättäjättämispäätöksistä ja nostetuista syytteistä, jotka koskevat pahoinpitelyjä, joissa tekotapa ei sisällä ruumiillista väkivaltaa. Psyykkisen väkivallan rangaistavuutta analysoitiin muissa Pohjoismassa ja Englannissa.

Psyykkinen väkivalta tulee Suomessa pahoinpitelynä rangaistavaksi harvoin. Vainoamisen tunnusmerkistö kattaa hyvin tapaukset, joissa tekijä ja asianomistaja eivät asu yhdessä. Mikään rikostunnusmerkistö ei kata sellaisenaan pakottavaa kontrollia, joka voi ilmetä asianomistajan toimintavapauden moninaisena rajoittamisena. Selvityksessä ehdotetaan, että rikoslakiin säädetään uusi rikostunnusmerkistö: pakottava kontrolli.