Hedelmöityshoidon yhtenäiset perusteet. Selvityshenkilön raportti

Abstract

Terveydenhuoltolain mukaan sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa valtakunnallisten yhtenäisten lääketieteellisten ja hammaslääketieteellisten hoidon perusteiden toteutumista. Ministeriö laatii yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa yhtenäiset hoidon perusteet. Lääkärit käyttävät suosituksia apunaan päättäessään potilaan hoidosta. Suositusten ohella lääkärin tulee ottaa hoitopäätöstä tehdessään huomioon potilaan yksilöllisen elämäntilanteen ja hoidon tarpeen sekä suunniteltuun hoitoon liittyvät riskit ja hyödyt. Yksittäinen lääkäri tai hammaslääkäri voi poiketa ohjeista perustellusta syystä. Lääkäri päättää potilaan hoidosta yhteisymmärryksessä tämän kanssa. Vuonna 2012 Suomessa toimi 23 hedelmöityshoitoja antavaa terveydenhuollon toimintayksikkö, joista 13 oli yksityistä. Julkisessa terveydenhuollossa hoitoja annettiin kaikissa viidessä yliopistosairaalassa sekä viidessä keskussairaalassa. Julkisella sektorilla tehtiin noin 40 prosenttia kaikista hedelmöityshoidoista. Hedelmöityshoitoja ilmoitettiin vuonna 2012 alkaneeksi 13.800 kappaletta. Hedelmöityshoitoja annettaessa hoitovalintojen lähtökohtana on käyttää vain vaikuttavia hoitoja. Raskauden alkamisen mahdollisuus varmistetaan ennen hoidon aloittamista muun muassa selvittämällä synnytinelinten rakenne ja munasarjojen toiminta sekä siemennesteen laatu. Raskausriskit arvioidaan sekä äidin että sikiön kannalta. Hoitotuloksen todennäköisyys tulisi olla vähintään 10 % koeputkihedelmöityshoidoissa yhtä hoitokiertoa kohti. Hormonihoidoissa ja inseminaatioissa hyväksytään alhaisempi onnistumisprosentti. Mahdollisimman moni hoitoa tarvitseva on pyrittävä saamaan oikea-aikaisesti hoidon piiriin. Hedelmöityshoitojen erityisryhmissä ja kehittämiskohteissa korostuu valtakunnallinen ja kansain-välisen yhteistyö. Näissä tilanteissa keskittäminen on tarpeen osaamisen ylläpitämisen ja resurssien säästämisen vuoksi.