Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen Suomen valtionhallinnossa 2004-2014: Arvioiva selvitys
sosiaali- ja terveysministeriö
2014
Julkaisusarja:
Raportteja ja muistioita (STM): 2014:40This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3542-6Tiivistelmä
Selvitys kuvaa valtavirtaistamisen strategiaa ja toimeenpanoa Suomen valtionhallinnossa suhteessa valtavirtaistamista käsittelevään akateemiseen teoriaan ja tutkimukseen sekä muihin Euroopan unionin maihin. Selvityksessä arvioidaan valtavirtaistamisen edistymistä viimeisen kymmenen vuoden aikana, tarkastellaan valtavirtaistamisen toimeenpanoa edesauttavia ja vaikeuttavia tekijöitä sekä ns. Suomen mallin vahvuuksia ja heikkouksia. Selvitys antaa myös alustavia suosituksia tulevan työn painopisteistä. Selvitys perustuu pääosin kirjallisiin lähteisiin, mutta niiden ohella tietoa on kerätty myös haastatteluilla.
Selvityksen mukaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ministeriöiden toimintaan on edennyt mutta etenemisessä on kuitenkin suuria eroja prosessien ja ministeriöiden välillä. Ministeriöiden omien arvioiden mukaan vakiintuneinta valtavirtaistaminen on tiedon ja tilastojen tuotannossa. Eniten kolmen vuoden aikana on edetty lainvalmistelussa ja talousarvion laadinnassa, joissa valtavirtaistamisen katsotaan monissa ministeriöissä olevan vakiintunutta. Vähiten on edistytty sukupuolinäkökulman sisällyttämisessä ministeriöiden suunnittelun ja ohjauksen prosesseihin sekä hankkeisiin ja ohjelmiin. Tulokset varsinaisen päätavoitteen, tasa-arvon edistämisen kannalta ovat heikompia.
"Suomen valtavirtaistamismallin" vahvuuksina selvitys pitää sen perustumista poliittisen prosessin tuntemukseen, toimimista integroidusti osana hallintoa, pyrkimystä tehdä valtavirtaistami-sesta helposti ymmärrettävää, hallinnon uudistusten strateginen hyödyntämistä sekä toimeenpanoa parantavien rakenteiden luomista. Heikkoja piirteitä ovat yksinkertaistava näkemys sukupuolesta ja epätasa-arvosta, tekninen suorittaminen ymmärryksen sijaan, tasa-arvotavoitteiden näkymättömyys, keskittyminen valmisteluvaiheeseen, valvonnan riittämätöntä vastuutus sekä liian vähäinen ulkopuolisten asiantuntijoiden ja sidosryhmien mukanaolo. Jatkossa on tärkeää ainakin jarruttaa valtavirtaistamisen teknokratisoitumista ja erkanemista tasa-arvon edistämi
Selvityksen mukaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ministeriöiden toimintaan on edennyt mutta etenemisessä on kuitenkin suuria eroja prosessien ja ministeriöiden välillä. Ministeriöiden omien arvioiden mukaan vakiintuneinta valtavirtaistaminen on tiedon ja tilastojen tuotannossa. Eniten kolmen vuoden aikana on edetty lainvalmistelussa ja talousarvion laadinnassa, joissa valtavirtaistamisen katsotaan monissa ministeriöissä olevan vakiintunutta. Vähiten on edistytty sukupuolinäkökulman sisällyttämisessä ministeriöiden suunnittelun ja ohjauksen prosesseihin sekä hankkeisiin ja ohjelmiin. Tulokset varsinaisen päätavoitteen, tasa-arvon edistämisen kannalta ovat heikompia.
"Suomen valtavirtaistamismallin" vahvuuksina selvitys pitää sen perustumista poliittisen prosessin tuntemukseen, toimimista integroidusti osana hallintoa, pyrkimystä tehdä valtavirtaistami-sesta helposti ymmärrettävää, hallinnon uudistusten strateginen hyödyntämistä sekä toimeenpanoa parantavien rakenteiden luomista. Heikkoja piirteitä ovat yksinkertaistava näkemys sukupuolesta ja epätasa-arvosta, tekninen suorittaminen ymmärryksen sijaan, tasa-arvotavoitteiden näkymättömyys, keskittyminen valmisteluvaiheeseen, valvonnan riittämätöntä vastuutus sekä liian vähäinen ulkopuolisten asiantuntijoiden ja sidosryhmien mukanaolo. Jatkossa on tärkeää ainakin jarruttaa valtavirtaistamisen teknokratisoitumista ja erkanemista tasa-arvon edistämi