Monialainen kuntoutus. Tilannekatsaus
sosiaali- ja terveysministeriö
2015
Julkaisusarja:
Raportteja ja muistioita (STM): 2015:18
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3509-9Tiivistelmä
Kuntoutuksella on yhteiskunnan muita toimintamuotoja täydentävä rooli; yhteiskunnallisen tilanteen ja väestörakenteen muuttuessa myös väestön kuntoutustarpeet ja niihin vastaamisen tavat muuttuvat. Myös kuntoutuksen kriteerit vaativat uutta pohdintaa.
Kuntoutusjärjestelmä on monialainen ja koostuu useista erillisistä ja itsenäisistä osajärjestelmistä. Kuntoutusvastuu jakaantuu usealle taholle, ja osajärjestelmiä myös rahoitetaan eri tavoilla. Yhdenvertaisuuden kannalta on ongelmallista, että oikeus kuntoutukseen määrittyy osajärjestelmästä riippuen joko subjektiivisena oikeutena, tarvearvioinnin tai määrärahojen perusteella.
Lainsäädännön kehittämisessä painotus on ollut kuntoutuksen osajärjestelmien sisäisessä uudistamisessa. Eri kuntoutusmuotojen tavoitteet ja kuntoutuksen vastuunjako ovat säilyneet pääosin ennallaan. Kuntoutusjärjestelmän kehittäminen sen osajärjestelmien kautta asettaa suuria haasteita kokonaisuuden ohjaukselle.
On esitetty, että useista eri osajärjestelmistä ja rahoittajatahoista koostuvaa järjestelmää ei ole edes mahdollista ohjata kokonaisuutena. Raportissa kysytäänkin, tulisiko kuntoutusjärjestelmän kokonaisuuden ohjaamisen tavoitteesta luopua ja jakaa kokonaisuus nykyistä ohjattavammiksi ja hallittavammiksi osa-alueiksi esimerkiksi elämänkaarimallin mukaan. Vahvaa koordinaatiota, yhteistyötä ja osaamista kuitenkin tarvitaan, sillä kuntoutumisprosessi on usein yhdistelmä monen eri tahon vastuulle kuuluvia palveluja ja etuuksia. Niiden joustava yhteensovittaminen on kuntoutujan kannalta sujuvan ja vaikuttavan kuntoutumisen edellytys.
Kuntoutusjärjestelmä on monialainen ja koostuu useista erillisistä ja itsenäisistä osajärjestelmistä. Kuntoutusvastuu jakaantuu usealle taholle, ja osajärjestelmiä myös rahoitetaan eri tavoilla. Yhdenvertaisuuden kannalta on ongelmallista, että oikeus kuntoutukseen määrittyy osajärjestelmästä riippuen joko subjektiivisena oikeutena, tarvearvioinnin tai määrärahojen perusteella.
Lainsäädännön kehittämisessä painotus on ollut kuntoutuksen osajärjestelmien sisäisessä uudistamisessa. Eri kuntoutusmuotojen tavoitteet ja kuntoutuksen vastuunjako ovat säilyneet pääosin ennallaan. Kuntoutusjärjestelmän kehittäminen sen osajärjestelmien kautta asettaa suuria haasteita kokonaisuuden ohjaukselle.
On esitetty, että useista eri osajärjestelmistä ja rahoittajatahoista koostuvaa järjestelmää ei ole edes mahdollista ohjata kokonaisuutena. Raportissa kysytäänkin, tulisiko kuntoutusjärjestelmän kokonaisuuden ohjaamisen tavoitteesta luopua ja jakaa kokonaisuus nykyistä ohjattavammiksi ja hallittavammiksi osa-alueiksi esimerkiksi elämänkaarimallin mukaan. Vahvaa koordinaatiota, yhteistyötä ja osaamista kuitenkin tarvitaan, sillä kuntoutumisprosessi on usein yhdistelmä monen eri tahon vastuulle kuuluvia palveluja ja etuuksia. Niiden joustava yhteensovittaminen on kuntoutujan kannalta sujuvan ja vaikuttavan kuntoutumisen edellytys.