Kiireelliset toimenpiteet sosiaalityön vahvistamiseksi
Sosiaali- ja terveysministeriö Sosiaalityön neuvottelukunta
2003
Julkaisusarja:
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita - Social- och hälsovårdsministeriets promemorior - Working group memorandums of the Ministry of Social Affairs and Health 2003:10This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504225351Tiivistelmä
Valtioneuvosto on asettanut sosiaalityön neuvottelukunnan aikavälille 1.3.2002 - 31.12.2005. Neuvottelukunnan tarkoituksena on vahvistaa sosiaalityötä ja edistää sosiaalialan laaja-alaista kehittämistä. Alkuvaiheessaan neuvottelukunta on keskittynyt kiireellisiin toimenpiteisiin sosiaalityön kriisin ratkaisemiseksi. Osa tässä raportissa esitetyistä toimenpiteistä sisältyy myös Kansallisen sosiaalialan kehittämisprojektin toimenpideohjelmaan.
Sosiaalityön neuvottelukunnan asettamisen taustalla on kunnissa pitkään jatkunut pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Sosiaalityöntekijäpula ja sosiaalityöntekijöiden jatkuva vaihtuvuus heikentävät asiakkaiden saaman palvelun laatua ja saatavuutta. Pätevien työntekijöiden puuttuminen voi johtaa siihen, etteivät perustuslain tarkoittamat kansalaisten sosiaaliset perusoikeudet toteudu.
Syitä kuntien sosiaalityöntekijäpulaan ovat heikko palkkaus, puuttuva asiantuntijajohtajuus ja sitä kautta tuen puute käytännön työssä, työn raskaus, asiakasmäärien ylimitoitus työntekijää kohti sekä puuttuva täydennys- ja muu ammattitaitoa kehittävä koulutus. Tämän lisäksi monien sosiaalitoimistojen toimintakulttuurit ja työn organisointitavat eivät anna sosiaalityöntekijöille mahdollisuutta uudistaa työkäytäntöjään ja hyödyntää koulutuksen antamia valmiuksia laaja-alaisesti, mikä osaltaan heikentää akateemisesti koulutettujen sosiaalityöntekijöiden pysyvyyttä sosiaalitoimistoissa. Kunta ei siis ole säilynyt kilpailukykyisenä työnantajana.
Tässä toimenpideohjelmassa esitetään sosiaalityön saatavuuden parantamiseksi sosiaalityön saatavuuskriteereiden laatimista ja päivystysjärjestelmän luomista. Sosiaalityön laadun tueksi esitetään sosiaalityöntekijöiden mahdollisuutta osallistua täydennyskoulutukseen ja työnohjaukseen. Lisäksi esitetään työn arvioinnin ja johtamisen kehittämistä sekä kiirehditään sosiaalityöntekijöiden kelpoisuuslain valmistumista. Muodostamalla sosiaalityöntekijöiden alueellisia maisterinkoulutusohjelmia ja lisäämällä koulutuksen voimavaroja parannetaan työntekijöiden alueellista saatavuutta. Sosiaalityön sisältöön, uusiin haasteisiin ja tutkimuksen vahvistamiseen liittyvät kysymykset tullaan ottamaan huomioon neuvottelukunnan jatkotyössä.
Sosiaalityön neuvottelukunnan asettamisen taustalla on kunnissa pitkään jatkunut pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Sosiaalityöntekijäpula ja sosiaalityöntekijöiden jatkuva vaihtuvuus heikentävät asiakkaiden saaman palvelun laatua ja saatavuutta. Pätevien työntekijöiden puuttuminen voi johtaa siihen, etteivät perustuslain tarkoittamat kansalaisten sosiaaliset perusoikeudet toteudu.
Syitä kuntien sosiaalityöntekijäpulaan ovat heikko palkkaus, puuttuva asiantuntijajohtajuus ja sitä kautta tuen puute käytännön työssä, työn raskaus, asiakasmäärien ylimitoitus työntekijää kohti sekä puuttuva täydennys- ja muu ammattitaitoa kehittävä koulutus. Tämän lisäksi monien sosiaalitoimistojen toimintakulttuurit ja työn organisointitavat eivät anna sosiaalityöntekijöille mahdollisuutta uudistaa työkäytäntöjään ja hyödyntää koulutuksen antamia valmiuksia laaja-alaisesti, mikä osaltaan heikentää akateemisesti koulutettujen sosiaalityöntekijöiden pysyvyyttä sosiaalitoimistoissa. Kunta ei siis ole säilynyt kilpailukykyisenä työnantajana.
Tässä toimenpideohjelmassa esitetään sosiaalityön saatavuuden parantamiseksi sosiaalityön saatavuuskriteereiden laatimista ja päivystysjärjestelmän luomista. Sosiaalityön laadun tueksi esitetään sosiaalityöntekijöiden mahdollisuutta osallistua täydennyskoulutukseen ja työnohjaukseen. Lisäksi esitetään työn arvioinnin ja johtamisen kehittämistä sekä kiirehditään sosiaalityöntekijöiden kelpoisuuslain valmistumista. Muodostamalla sosiaalityöntekijöiden alueellisia maisterinkoulutusohjelmia ja lisäämällä koulutuksen voimavaroja parannetaan työntekijöiden alueellista saatavuutta. Sosiaalityön sisältöön, uusiin haasteisiin ja tutkimuksen vahvistamiseen liittyvät kysymykset tullaan ottamaan huomioon neuvottelukunnan jatkotyössä.