Suomen kansallinen HIV/AIDS-strategia. HIV-asiantuntijatyöryhmän ehdotus Suomen kansalliseksi HIV/AIDS-strategiaksi
Sosiaali- ja terveysministeriö
2002
Julkaisusarja:
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita - Social- och hälsovårdsministeriets promemorior - Working group memorandums of the Ministry of Social Affairs and Health: 2002:1This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504226792Tiivistelmä
Kansallinen HIV/aids -strategia on välttämätön työkalu arvioitaessa HIV/aids-torjuntatyönja potilaiden hoidon eri osa-alueiden priorisointia ja resurssointia. Toimintaohjelman avulla voidaan eri torjuntatyön osa-alueita kehittää tasapainoisesti ja edistää yhteistyötä.
Suomessa HIV/aids -ongelma on ollut suhteellisen vähäinen aina 1990-luvun loppupuolelle saakka. Nykyisin vuosittain todettavien HIV-tartuntojen määrä asukaslukuun suhteutettuna on samalla tasolla kuin muissa pohjoismaissa ja esimerkiksi Saksassa. Epidemiatilanne onkuitenkin viime vuosina nopeasti muuttunut huumeiden käyttäjillä alkaneen HIV-epidemianmyötä. Muuttuneen tilanteen vuoksi on syytä arvioida uudelleen sekä ennaltaehkäisyn, tartunnan saaneiden hoidon että tilaneen seurannan painoalueet ja tarvittavat muutokset terveydenhuollon ja muiden toimijatahojen prioriteeteissa ja resusrsseissa.
Sosiaali- ja terveysministeriön nimittämä HIV-asiantuntijaryhmä, joka toimeksiantonsa mukaan edistää HIV/aids -työn kansallista koordinaatiota, on laatinut ehdotuksen kansalliseksi strategiaksi vuosiksi 2002-2006. Asiantuntijatyöryhmässä on eri ministeriöiden, asiantuntijalaitosten, kuntien, erikoissairaanhoidon, kansalais-järjestöjen ja
HIV-tartunnan saaneiden edustus.
Työryhmä on jakanut ehdotuksesta seuraaviin osa-alueisiin:
1. Uusien HIV-tartuntojen ehkäisy on torjuntatoimien tukipilari
2. Hoito- ja tukijärjestelmän toimivuus on olennainen osa torjuntatyötä
3. Tartunnan saaaneiden tukeminen yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä ja haavoittuvuuden vähentäminen on välttämätöntä
4. HIV-testit ja epidemiologiset seurantajärjestelmät tuottavat tietoa toimiensuunnittelemiseksi
5. Kansainvälinen yhteistyö on edellytys globaalin HIV-epidemian voittamiseksi
6. Ammattihenkilöstön koulutusta on laajennettava ja osaamisen säilymisestä on huolehdittava
7. Lainsäädännön kehittäminen saattaa olla tarpeen HIV-tilanteen muuttuessa
8. Tilanteen hallinnointi edellyttää parempaa koordinaatiota ja monialaisuutta.
Ehdotuksessa kullekin osa-alueelle on määritelty avaintavoitteet, joiden saavuttaminen osoittaisi HIV-torjuntatyön onnistuneen. Strategia ei sisällä konkreettisia toimintaehdotuksia vaan ne on tarkoitus suunnitella ja toteuttaa toimijatahojen toimesta nyt määriteltyjen tavoitteiden pohjalta
Suomessa HIV/aids -ongelma on ollut suhteellisen vähäinen aina 1990-luvun loppupuolelle saakka. Nykyisin vuosittain todettavien HIV-tartuntojen määrä asukaslukuun suhteutettuna on samalla tasolla kuin muissa pohjoismaissa ja esimerkiksi Saksassa. Epidemiatilanne onkuitenkin viime vuosina nopeasti muuttunut huumeiden käyttäjillä alkaneen HIV-epidemianmyötä. Muuttuneen tilanteen vuoksi on syytä arvioida uudelleen sekä ennaltaehkäisyn, tartunnan saaneiden hoidon että tilaneen seurannan painoalueet ja tarvittavat muutokset terveydenhuollon ja muiden toimijatahojen prioriteeteissa ja resusrsseissa.
Sosiaali- ja terveysministeriön nimittämä HIV-asiantuntijaryhmä, joka toimeksiantonsa mukaan edistää HIV/aids -työn kansallista koordinaatiota, on laatinut ehdotuksen kansalliseksi strategiaksi vuosiksi 2002-2006. Asiantuntijatyöryhmässä on eri ministeriöiden, asiantuntijalaitosten, kuntien, erikoissairaanhoidon, kansalais-järjestöjen ja
HIV-tartunnan saaneiden edustus.
Työryhmä on jakanut ehdotuksesta seuraaviin osa-alueisiin:
1. Uusien HIV-tartuntojen ehkäisy on torjuntatoimien tukipilari
2. Hoito- ja tukijärjestelmän toimivuus on olennainen osa torjuntatyötä
3. Tartunnan saaaneiden tukeminen yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä ja haavoittuvuuden vähentäminen on välttämätöntä
4. HIV-testit ja epidemiologiset seurantajärjestelmät tuottavat tietoa toimiensuunnittelemiseksi
5. Kansainvälinen yhteistyö on edellytys globaalin HIV-epidemian voittamiseksi
6. Ammattihenkilöstön koulutusta on laajennettava ja osaamisen säilymisestä on huolehdittava
7. Lainsäädännön kehittäminen saattaa olla tarpeen HIV-tilanteen muuttuessa
8. Tilanteen hallinnointi edellyttää parempaa koordinaatiota ja monialaisuutta.
Ehdotuksessa kullekin osa-alueelle on määritelty avaintavoitteet, joiden saavuttaminen osoittaisi HIV-torjuntatyön onnistuneen. Strategia ei sisällä konkreettisia toimintaehdotuksia vaan ne on tarkoitus suunnitella ja toteuttaa toimijatahojen toimesta nyt määriteltyjen tavoitteiden pohjalta