Suomen kansallinen eläkestrategiaraportti 2005
Sosiaali- ja terveysministeriö
2005
Julkaisusarja:
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita - Social- och hälsovårdsministeriets promemorior - Working group memorandums of the Ministry of Social Affairs and Health: 2005:11
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504224313
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504224313
Tiivistelmä
Laekenin Eurooppa-neuvostossa sovittiin niin kutsutun avoimen koordinaation menetelmän soveltamisen sisällöstä ja menettelytavoista eläkkeiden alalla. Avoimen koordinaation menetelmän käyttöönotto merkitsi 11 yhteisen eläkepoliittisen tavoitteen hyväksymistä yhteisötasolla, niiden sisällyttämistä kansallisiin eläkestrategioihin sekä tavoitteiden toteutumisen säännöllistä seurantaa EU-tasolla. Yhteiset tavoitteet perustuvat Göteborgin Eurooppa-neuvostossa kesäkuussa 2001 hyväksytylle kolmelle yhteiselle eläkepoliittiselle periaatteelle, jotka ovat eläkkeiden riittävyys, eläkejärjestelmien rahoituksellinen kestävyys ja eläkejärjestelmien sopeuttaminen vastaamaan talouden, yhteiskunnan ja yksilöiden muuttuviin tarpeisiin.
Suomi toimitti EU:lle syyskuussa 2002 ensimmäisen kansallisen eläkestrategiaraporttinsa, joissa arvioitiin yhteisten tavoitteiden toteutumista Suomen kansallisessa eläkejärjestelmässä. Kansallisten raporttien pohjalta laadittu komission ja neuvoston yhteinen selvitys riittävästä ja kestävästä eläketurvasta hyväksyttiin työllisyys- sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat sekä Ecofin-neuvostossa maaliskuussa 2003.
Tämän järjestyksessään toisen kansallisen eläkestrategiaraportin on laatinut STM:n asettama laajapohjainen työryhmä. Raportissa tarkastellaan Suomen eläkejärjestelmää ja Suomessa tehtyjä eläkepoliittisia ratkaisuja sekä niiden perusteluja ja sosiaali-, työllisyys- ja talouspoliittisia vaikuttimia kunkin Laekenin Eurooppa-neuvostossa hyväksytyn yhteisen eläkepoliittisen tavoitteen kannalta. Lisäksi raportissa tarkastellaan edellisessä raportissa todettujen uudistusten edistymistä sekä
päivitetään siinä esitettyjä tietoja.
Suomen kansalliset eläkepoliittiset ratkaisut ovat pääpiirteissään sopusoinnussa EU:n yhteisten tavoitteiden kanssa. Suomen eläkejärjestelmän haasteet johtuvat pääosin ikärakenteen muutoksesta ja siitä seuraavasta eläkemenojen kasvun kiihtymisestä. Niin eläkkeiden riittävyyden kuin rahoituksen kestävyyden kannalta ratkaisevassa asemassa ovat työurien pidentäminen ja työllisyysasteen nostaminen.
Suomi toimitti EU:lle syyskuussa 2002 ensimmäisen kansallisen eläkestrategiaraporttinsa, joissa arvioitiin yhteisten tavoitteiden toteutumista Suomen kansallisessa eläkejärjestelmässä. Kansallisten raporttien pohjalta laadittu komission ja neuvoston yhteinen selvitys riittävästä ja kestävästä eläketurvasta hyväksyttiin työllisyys- sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat sekä Ecofin-neuvostossa maaliskuussa 2003.
Tämän järjestyksessään toisen kansallisen eläkestrategiaraportin on laatinut STM:n asettama laajapohjainen työryhmä. Raportissa tarkastellaan Suomen eläkejärjestelmää ja Suomessa tehtyjä eläkepoliittisia ratkaisuja sekä niiden perusteluja ja sosiaali-, työllisyys- ja talouspoliittisia vaikuttimia kunkin Laekenin Eurooppa-neuvostossa hyväksytyn yhteisen eläkepoliittisen tavoitteen kannalta. Lisäksi raportissa tarkastellaan edellisessä raportissa todettujen uudistusten edistymistä sekä
päivitetään siinä esitettyjä tietoja.
Suomen kansalliset eläkepoliittiset ratkaisut ovat pääpiirteissään sopusoinnussa EU:n yhteisten tavoitteiden kanssa. Suomen eläkejärjestelmän haasteet johtuvat pääosin ikärakenteen muutoksesta ja siitä seuraavasta eläkemenojen kasvun kiihtymisestä. Niin eläkkeiden riittävyyden kuin rahoituksen kestävyyden kannalta ratkaisevassa asemassa ovat työurien pidentäminen ja työllisyysasteen nostaminen.