Psyykkisten sairauksien ammattitautikorvausta selvittäneen työryhmän (PSYKO) muistio
Sosiaali- ja terveysministeriö
2003
Julkaisusarja:
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita - Social- och hälsovårdsministeriets promemorior - Working group memorandums of the Ministry of Social Affairs and Health: 2003:19
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504226498
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504226498
Tiivistelmä
Työryhmä on selvittänyt voiko työhön tai työmpäristöön liittyvä psyykkinen tekijä olla ammattitautikorvauksen perusteena. Nimenomaisesti on selvitetty
1) onko olemassa kiistatonta lääketieteellistä osoitusta siitä, että jokin yksilöön ulkoapäin kohdistuva tekijä voisi aiheuttaa hänelle tietyn, psyykkiseksi sairaudeksi luokiteltavissa olevan tilan;
2) minkälainen on nykyinen tietämys mahdollisesta syy-yhteydestä psyykkisten tekijöiden ja fyysisten sairauksien välillä;
3) onko olemassa lääketieteellisiä menetelmiä, joilla voitaisiin erotella erilaiset syytekijät toisistaan ja arvioida niiden vaikuttavuutta psyykkisten sairauksien syntyyn;
4) onko olemassa menetelmiä, joilla voitaisiin objektiivisesti arvioida ja eritellä henkilön useiden erilaisten psyykkisten sairauksien osuutta hänen henkiseen tai fyysiseen kokonaisterveydentilaansa; ja
5) miten tulisi suhtautua yksilöllisten persoonallisten tekijöiden merkitykseen psyykkisten sairauksien synnyssä.
Lisäksi työryhmä on selvittänyt mielenterveyden häiriöiden korvauskäytäntöä eräissä muissa maissa. Työryhmä on todennut, että psyykkisten kuormitustekijöiden ja mielenterveyden häiriöiden merkitys työelämässä on kasvanut. Työssä esiintyvien kuormitustekijöiden ja psyykkisen oireilun välillä näyttää tutkimusten mukaan olevan ryhmätasolla tunnistettava yhteys. Sen sijaan täsmällisesti määriteltävissä olevan työn kuormitustekijän ja yksilötasolla diagnosoitavan mielenterveyden häiriön välisestä syy-yhteydestä ei ole yksiselitteistä tieteellistä osoitusta.
Mielenterveyden häiriöitä korvataan lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa äkillisen tapahtuman aiheuttamina ja fyysisiin ammattitauteihin liittyen, mutta ei pitkäaikaisesti työssä esiintyvien psyykkisten tekijöiden yhteydessä.
Mahdollisen korvaamisen kannalta ongelmallista olisi lääketieteellisen tiedon puute syy-yhteydestä, psyykkisten kuormituksen mittaamismenetelmien kehittymättömyys yksilötasolla ja psykiatristen diagnoosien kuvaileva luonne sekä kuormituksen ja sairauden määrittelyyn liittyvät käytännölliset ja juridiset ongelmat. Tällä perusteella työryhmä on päätynyt toteamaan, että psyykkisen tekijän sisällyttämiseen ammattitautilainsäädäntöön ei tällä hetkellä ole riittäviä edellytyksiä.
Kun tämä kannanotto perustuu nimenomaan olemassa olevan tiedon puutteellisuuteen, työryhmä on tehnyt eräitä tutkimus- ja kehittämisehdotuksia työn psyykkisten kuormitustekijöiden ja mielenterveyden häiriöiden välisten yhteyksien tutkimiseksi ja selvittämiseksi. Psyykkisen kuormituksen mittausmenetelmien kehittäminen ja etenevät tutkimukset työn psyykkisten kuormitustekijöiden ja mielenterveyden häiriöiden välisten yhteyksien selvittämiseksi ovat tarpeen. Olisi myös selvitettävä pitkittyneiden psyykkisten kuormitustilanteiden vaikutuksia
ja kehitettävä psyykkisiin tekijöihin liittyvien korvaustapahtumien tilastointia.
1) onko olemassa kiistatonta lääketieteellistä osoitusta siitä, että jokin yksilöön ulkoapäin kohdistuva tekijä voisi aiheuttaa hänelle tietyn, psyykkiseksi sairaudeksi luokiteltavissa olevan tilan;
2) minkälainen on nykyinen tietämys mahdollisesta syy-yhteydestä psyykkisten tekijöiden ja fyysisten sairauksien välillä;
3) onko olemassa lääketieteellisiä menetelmiä, joilla voitaisiin erotella erilaiset syytekijät toisistaan ja arvioida niiden vaikuttavuutta psyykkisten sairauksien syntyyn;
4) onko olemassa menetelmiä, joilla voitaisiin objektiivisesti arvioida ja eritellä henkilön useiden erilaisten psyykkisten sairauksien osuutta hänen henkiseen tai fyysiseen kokonaisterveydentilaansa; ja
5) miten tulisi suhtautua yksilöllisten persoonallisten tekijöiden merkitykseen psyykkisten sairauksien synnyssä.
Lisäksi työryhmä on selvittänyt mielenterveyden häiriöiden korvauskäytäntöä eräissä muissa maissa. Työryhmä on todennut, että psyykkisten kuormitustekijöiden ja mielenterveyden häiriöiden merkitys työelämässä on kasvanut. Työssä esiintyvien kuormitustekijöiden ja psyykkisen oireilun välillä näyttää tutkimusten mukaan olevan ryhmätasolla tunnistettava yhteys. Sen sijaan täsmällisesti määriteltävissä olevan työn kuormitustekijän ja yksilötasolla diagnosoitavan mielenterveyden häiriön välisestä syy-yhteydestä ei ole yksiselitteistä tieteellistä osoitusta.
Mielenterveyden häiriöitä korvataan lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa äkillisen tapahtuman aiheuttamina ja fyysisiin ammattitauteihin liittyen, mutta ei pitkäaikaisesti työssä esiintyvien psyykkisten tekijöiden yhteydessä.
Mahdollisen korvaamisen kannalta ongelmallista olisi lääketieteellisen tiedon puute syy-yhteydestä, psyykkisten kuormituksen mittaamismenetelmien kehittymättömyys yksilötasolla ja psykiatristen diagnoosien kuvaileva luonne sekä kuormituksen ja sairauden määrittelyyn liittyvät käytännölliset ja juridiset ongelmat. Tällä perusteella työryhmä on päätynyt toteamaan, että psyykkisen tekijän sisällyttämiseen ammattitautilainsäädäntöön ei tällä hetkellä ole riittäviä edellytyksiä.
Kun tämä kannanotto perustuu nimenomaan olemassa olevan tiedon puutteellisuuteen, työryhmä on tehnyt eräitä tutkimus- ja kehittämisehdotuksia työn psyykkisten kuormitustekijöiden ja mielenterveyden häiriöiden välisten yhteyksien tutkimiseksi ja selvittämiseksi. Psyykkisen kuormituksen mittausmenetelmien kehittäminen ja etenevät tutkimukset työn psyykkisten kuormitustekijöiden ja mielenterveyden häiriöiden välisten yhteyksien selvittämiseksi ovat tarpeen. Olisi myös selvitettävä pitkittyneiden psyykkisten kuormitustilanteiden vaikutuksia
ja kehitettävä psyykkisiin tekijöihin liittyvien korvaustapahtumien tilastointia.