Perusteltuja rajoituksia vai huonoa kohtelua. Selvitys sosiaali- ja terveydenhuollon pakotteista
Koivuranta, Eija (2002)
Koivuranta, Eija
Sosiaali- ja terveysministeriö
2002
Julkaisusarja:
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita - Social- och hälsovårdsministeriets promemorior - Working group memorandums of the Ministry of Social Affairs and Health : 2001:33This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504223917Tiivistelmä
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 8.3.2001 hallitusneuvos Eija Koivurannalle tehtäväksi valmistella ehdotukset huolenpidon toimeenpanemiseksi välttämättömistä pakotteista ja rajoituksista sosiaali- ja terveydenhuollossa. Pakotteilla ja rajoituksilla tarkoitetaan toimintayksikössä tai avohuollossa asiakkaaseen tai potilaaseen kohdistettavia perusoikeuksia rajoittavia toimenpiteitä. Selvityksen ulkopuolelle rajattiin tahdosta riippumattoman mielenterveyshoidon ja lastensuojelun pakkotoimia koskevat säännökset, joita ollaan erikseen uudistamassa. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 21.5.2001 selvityshenkilön tueksi taustaryhmän, jonka puheenjohtajana toimi hallitusneuvos Pekka Järvinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Selvityksessä ehdotetaan lainsäädäntöä täsmennettäväksi tahdosta riippumattomassa kehitysvammahuollossa ja tahdosta riippumattomassa päihdehuollossa. Lainsäädäntöön sisällytettäisiin säännökset hyväksyttävistä rajoitustoimenpiteistä, niiden perusteista, sisällöstä, kestosta, päätöksentekotavasta ja oikeussuojakeinoista.
Vapaaehtoisuuteen perustuvan hoidon toimintatapoja ehdotetaan selkeytettäväksi. Potilaslakia ja sosiaalihuollon asiakaslakia täsmennettäisiin rajoitustoimenpiteisiin tarvittavan suostumuksen osata. Lisäksi ehdotetaan vaikeasti kehitysvammaisten ja pitkälle dementoituneiden henkilöiden aseman yksityiskohtaisempaa sääntelyä. Näiden ryhmien kohdalla rajoitustoimenpiteistä ehdotetaan säänneltäväksi laissa. Lisäksi kehitysvammahuollossa ja vanhustenhuollossa on käytännössä tarpeen kehittää palvelu- tai hoitosuunnitelman ja hoitosopimuksen käyttöä sekä muita yksilön asemaa tukevia menettelyjä.
Vapaaehtoisuuteen perustuvassa päihdehuollossa ja mielenterveyshoidossa tulisi mahdollisten suostumukseen perustuvien rajoitustoimenpiteiden käyttöä rajata palvelu- tai hoitosuunnitelman sekä hoitosopimusten avulla. Päihdehuollossa tulisi jatkovalmistelussa arvioida samanaikaisesti tahdosta riippumattoman hoidon edellytyksiä, vapaaehtoisuuteen perustuvaan hoitoon pääsyä, hoitosopimuskäytännön selkeyttämistä ja rajoitustoimenpiteiden tarvetta.
Selvityksessä todetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat ja potilaat voivat kokea pakon käyttönä myös muita kuin varsinaisia pakotteita tai rajoituksia. Pakon kokemus voi syntyä, kun yksilölle tarjottu palvelu tai yksilön kohtelu ei vastaa hänen odotuksiaan. Lisäksi pakotteita tai rajoituksia saatetaan käyttää perustein, jotka eivät ole hyväksyttäviä. Yksittäistapauksissa voi olla kyse perus- tai ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Tällaisten tapausten ehkäisemisen tulee olla osa sosiaali- ja terveyspalvelujen laadun ja saatavuuden parantamiseksi tehtävää työtä. Asianmukaisten henkilöstö- ja muiden voimavarojen turvaaminen on myös välttämätöntä.
Ehdotusten jatkovalmisteluna ehdotetaan tehtäväksi kenttätutkimus rajoitustoimenpiteiden nykyisestä laajuudesta. Muutoksia toimeenpantaessa toimintayksiköissä tulisi toteuttaa koulutusta ja toimintakäytäntöjen arviointia. Pakotteiden ja rajoitusten valvonnan tehostamiseksi ehdotetaan lääninhallitusten voimavaroja kohdennettavaksi nykyistä enemmän tälle alueelle, tarvittaessa nykyistä henkilöstöä hieman lisäämällä. Ehdotusten jatkovalmistelu tulisi aloittaa asiakas- ja potilasjärjestöjen sekä ammattijärjestöjen ja palvelujen järjestäjien kuulemisella.
Selvityksessä ehdotetaan lainsäädäntöä täsmennettäväksi tahdosta riippumattomassa kehitysvammahuollossa ja tahdosta riippumattomassa päihdehuollossa. Lainsäädäntöön sisällytettäisiin säännökset hyväksyttävistä rajoitustoimenpiteistä, niiden perusteista, sisällöstä, kestosta, päätöksentekotavasta ja oikeussuojakeinoista.
Vapaaehtoisuuteen perustuvan hoidon toimintatapoja ehdotetaan selkeytettäväksi. Potilaslakia ja sosiaalihuollon asiakaslakia täsmennettäisiin rajoitustoimenpiteisiin tarvittavan suostumuksen osata. Lisäksi ehdotetaan vaikeasti kehitysvammaisten ja pitkälle dementoituneiden henkilöiden aseman yksityiskohtaisempaa sääntelyä. Näiden ryhmien kohdalla rajoitustoimenpiteistä ehdotetaan säänneltäväksi laissa. Lisäksi kehitysvammahuollossa ja vanhustenhuollossa on käytännössä tarpeen kehittää palvelu- tai hoitosuunnitelman ja hoitosopimuksen käyttöä sekä muita yksilön asemaa tukevia menettelyjä.
Vapaaehtoisuuteen perustuvassa päihdehuollossa ja mielenterveyshoidossa tulisi mahdollisten suostumukseen perustuvien rajoitustoimenpiteiden käyttöä rajata palvelu- tai hoitosuunnitelman sekä hoitosopimusten avulla. Päihdehuollossa tulisi jatkovalmistelussa arvioida samanaikaisesti tahdosta riippumattoman hoidon edellytyksiä, vapaaehtoisuuteen perustuvaan hoitoon pääsyä, hoitosopimuskäytännön selkeyttämistä ja rajoitustoimenpiteiden tarvetta.
Selvityksessä todetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat ja potilaat voivat kokea pakon käyttönä myös muita kuin varsinaisia pakotteita tai rajoituksia. Pakon kokemus voi syntyä, kun yksilölle tarjottu palvelu tai yksilön kohtelu ei vastaa hänen odotuksiaan. Lisäksi pakotteita tai rajoituksia saatetaan käyttää perustein, jotka eivät ole hyväksyttäviä. Yksittäistapauksissa voi olla kyse perus- tai ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Tällaisten tapausten ehkäisemisen tulee olla osa sosiaali- ja terveyspalvelujen laadun ja saatavuuden parantamiseksi tehtävää työtä. Asianmukaisten henkilöstö- ja muiden voimavarojen turvaaminen on myös välttämätöntä.
Ehdotusten jatkovalmisteluna ehdotetaan tehtäväksi kenttätutkimus rajoitustoimenpiteiden nykyisestä laajuudesta. Muutoksia toimeenpantaessa toimintayksiköissä tulisi toteuttaa koulutusta ja toimintakäytäntöjen arviointia. Pakotteiden ja rajoitusten valvonnan tehostamiseksi ehdotetaan lääninhallitusten voimavaroja kohdennettavaksi nykyistä enemmän tälle alueelle, tarvittaessa nykyistä henkilöstöä hieman lisäämällä. Ehdotusten jatkovalmistelu tulisi aloittaa asiakas- ja potilasjärjestöjen sekä ammattijärjestöjen ja palvelujen järjestäjien kuulemisella.