Rikos- ja mielenterveyslain yhteensovittaminen. Kriminaalipotilaita koskevat säännökset
Sosiaali- ja terveysministeriö
2006
Julkaisusarja:
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita - Social- och hälsovårdsministeriets promemorior - Working group memorandums of the Ministry of Social Affairs and Health : 2005:20
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504224565Tiivistelmä
Työryhmän tehtävänä oli selvitellä ja pohtia mielenterveyden häiriöistä aiheutuvien rikosten ehkäisemiseen liittyviä kysymyksiä, aihepiiriin liittyvän lainsäädännön tilaa ja muutostarpeita sekä
tehdä tarvittavat esitykset ilmenneiden epäkohtien korjaamiseksi.
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 24.8.2004 työryhmän arvioimaan rikoksesta syytetyn ja rangaistukseen tuomitsematta jätetyn hoitoa ja tutkimista koskevien mielenterveyslain säännösten asianmukaisuuden ja sijainnin. Arvioinnin tarpeen taustalla ovat etenkin rikoslain uudistetut syyntakeisuussäädökset, joiden mukaan vakava mielenterveyden häiriö voi poistaa rikoksen tekijän syyntakeisuuden tai alentaa sitä. Mielentilansa vuoksi syyntakeettomaksi todettua ei tuomita rangaistukseen, mutta valtaosa heistä määrätään mielenterveyslain nojalla tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon. Vaikka alaikäinen voidaan määrätä hoitoon myös vakavan mielenterveyden häiriön perusteella, aikuinen voidaan nykyisen lain mukaan määrätä vain todetun mielisairauden perusteella.
Työryhmän ehdotukset:
Mielenterveyslakia muutetaan siten, että rikollisen teon tehnyt syyntakeettomaksi todettu henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon myös tiettyjen lähellä mielisairauksia olevien persoonallisuushäiriöiden perusteella. Näitä häiriöitä sairastavat henkilöt hyötyvät hoitomenetelmistä, jotka ovat lähes samoja kuin mielisairauksien hoitamiseen tarkoitetut menetelmät.
Mielenterveyslakiin lisätään säädökset kriminaalipotilaita koskevasta velvoitteisesta avohoidosta. Jos velvoitteisessa avohoidossa oleva potilas ei noudata hänen kanssaan laadittua suunnitelmaa, hänet voitaisiin lähettää sairaalahoitoon ilman erillistä tarkkailulähetettä. Sairaalaan toimittamisessa voidaan käyttää poliisin virka-apua mielenterveyslain tarkennettavien säädösten mukaisesti. Työryhmän käsityksen mukaan velvoitteisen avohoidon käyttämisellä voitaisiin lyhentää kriminaalipotilaiden sairaalahoidon pituutta, vähentää uusintarikollisuutta ja psyykkisen voinnin huononemisesta aiheutuvia raskaita hoitoja sekä näiden henkilöiden kohdalla yleisesti runsasta akuuttipalveluiden käyttöä.
Kriminaalipotilaiden hoidon järjestämisestä laaditaan sairaanhoitopiirikohtaiset mallit.
Vankilasta vapautuvien psyykkistä hoitoa tarvitsevien hoidon varmistamiseksi laaditaan paikalliset ja alueelliset mielenterveyspalveluiden kokonaissuunnitelmat, joissa myös tämän ryhmän erityistarpeet on huomioitu.
tehdä tarvittavat esitykset ilmenneiden epäkohtien korjaamiseksi.
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 24.8.2004 työryhmän arvioimaan rikoksesta syytetyn ja rangaistukseen tuomitsematta jätetyn hoitoa ja tutkimista koskevien mielenterveyslain säännösten asianmukaisuuden ja sijainnin. Arvioinnin tarpeen taustalla ovat etenkin rikoslain uudistetut syyntakeisuussäädökset, joiden mukaan vakava mielenterveyden häiriö voi poistaa rikoksen tekijän syyntakeisuuden tai alentaa sitä. Mielentilansa vuoksi syyntakeettomaksi todettua ei tuomita rangaistukseen, mutta valtaosa heistä määrätään mielenterveyslain nojalla tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon. Vaikka alaikäinen voidaan määrätä hoitoon myös vakavan mielenterveyden häiriön perusteella, aikuinen voidaan nykyisen lain mukaan määrätä vain todetun mielisairauden perusteella.
Työryhmän ehdotukset:
Mielenterveyslakia muutetaan siten, että rikollisen teon tehnyt syyntakeettomaksi todettu henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon myös tiettyjen lähellä mielisairauksia olevien persoonallisuushäiriöiden perusteella. Näitä häiriöitä sairastavat henkilöt hyötyvät hoitomenetelmistä, jotka ovat lähes samoja kuin mielisairauksien hoitamiseen tarkoitetut menetelmät.
Mielenterveyslakiin lisätään säädökset kriminaalipotilaita koskevasta velvoitteisesta avohoidosta. Jos velvoitteisessa avohoidossa oleva potilas ei noudata hänen kanssaan laadittua suunnitelmaa, hänet voitaisiin lähettää sairaalahoitoon ilman erillistä tarkkailulähetettä. Sairaalaan toimittamisessa voidaan käyttää poliisin virka-apua mielenterveyslain tarkennettavien säädösten mukaisesti. Työryhmän käsityksen mukaan velvoitteisen avohoidon käyttämisellä voitaisiin lyhentää kriminaalipotilaiden sairaalahoidon pituutta, vähentää uusintarikollisuutta ja psyykkisen voinnin huononemisesta aiheutuvia raskaita hoitoja sekä näiden henkilöiden kohdalla yleisesti runsasta akuuttipalveluiden käyttöä.
Kriminaalipotilaiden hoidon järjestämisestä laaditaan sairaanhoitopiirikohtaiset mallit.
Vankilasta vapautuvien psyykkistä hoitoa tarvitsevien hoidon varmistamiseksi laaditaan paikalliset ja alueelliset mielenterveyspalveluiden kokonaissuunnitelmat, joissa myös tämän ryhmän erityistarpeet on huomioitu.