Hoitovakuutustyöryhmän muistio

Abstract

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän selvittämään hoitovakuutuksen käyttöönottoa. Lähtökohtana oli, että hoitovakuutuksen tulisi olla julkisia palveluja täydentävä ja niiden käyttöä tukeva tapa rahoittaa vanhuspalveluja. Työryhmän oli selvitettävä vanhuspalveluiden tarpeen ja kustannusten kehitystä sekä mahdollisuutta käyttää hoitovakuutusta yhtenä tapana varautumisessa tulevia kustannuksia varten, muiden maiden kokemuksia hoitovakuutuksista sekä julkisen sektorin mahdolli-suuksia ja keinoja edistää hoitovakuutuksen käyttöönottoa. Työryhmän tuli arvioida vakuutustapahtuman määrittelyä, korvausperusteita, korvattavia palveluja ja korvaustapoja sekä sitä, millä edellytyksillä vapaaehtoinen hoitovakuutus olisi perusteltu osa vanhuspalvelujen kokonaisuutta.

Työryhmä katsoo, että Suomessa voitaisiin ottaa käyttöön vapaaehtoinen hoitovakuutus, joka korvaisi yksityisiä palveluja. Hoitovakuutuksen aseman selkiyttäminen edellyttäisi muutoksia verotus- ja muussa lainsäädännössä. Työryhmän mielestä vapaaehtoinen hoitovakuutus tulisi määritellä vahinkovakuutukseen rinnastettavaksi riskivakuutukseksi, josta maksettaisiin korvausta itsenäisen toimintakyvyn alentumisesta aiheutuvien, tavanomaisista elinkustannuksista poikkeavien lisämenojen perusteella. Itsenäisen toimintakyvyn voitaisiin katsoa alentuneen, kun vakuutettu tarvitsee henkilökohtaisissa toiminnoissaan, kotitaloustöissä tai asioidessaan kodin ulkopuolella toisen henkilön säännöllistä apua vähintään 6 kuukauden ajan. Vakuutustapahtuman toteutumisen arvioisi vakuutuslaitos. Korvattavia palveluita olisivat tavallisessa ja palveluasunnossa asuville henkilöille annettavat yksityiset hoitopalvelut, kodinparannustyöt ja apuvälineet sekä yksityinen pitkäaikainen laitoshoito. Korvausmuotoja olisivat palvelujen järjestäminen ja kulukorvaukset.

Työryhmä ehdottaa, että edellä kuvatulla tavalla määritellyn hoitovakuutuksen korvauksia ei katsottaisi tuloksi lakisääteisiä pitkäaikaishoidon korvauksia myönnettäessä eivätkä ne vaikuttaisi julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saamiseen ja niistä perittäviin asiakasmaksuihin. Vapaaehtoisen hoitovakuutuksen vakuutusmaksut eivät olisi verotuksessa vähennyskelpoisia eivätkä vakuutuskorvaukset olisi verotettavaa tuloa. Näin toteutettuna vapaaehtoisen hoitovakuutuksen asema tulisi työryhmän mielestä määritellyksi siten, että se ei heikentäisi julkisten palvelujen rahoitusedellytyksiä, vaan toisi vanhuspalveluihin uusia yksityisiä voimavaroja. Työryhmä katsoo, että vapaaehtoisen hoitovakuutuksen tukeminen vakuutusmaksujen verovähennysoikeudella aiheuttaisi monimutkaisia hoitovakuutuksen ja julkisten tukien ja palveluiden yhteensovitusongelmia.

Työryhmän mielestä vapaaehtoinen yksityisiä palveluja korvaava hoitovakuutus lisäisi vaihtoehtoja oman turvan järjestämiseen pitkäaikaishoidon riskin varalta. Vanhuspalvelujen kokonaisvoimavarat lisääntyisivät pitkällä aikavälillä henkilöiden vapaaehtoisen etukäteisvarautumisen kautta. Vapaaehtoinen hoitovakuutus voisi myös edistää uudenlaisten yksityisten palvelujen kehittymistä