Työnjakoa ja työrasitusta mielenterveyspalveluissa selvittäneen työryhmän muistio
Sosiaali- ja terveysministeriö
2004
Julkaisusarja:
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita - Social- och hälsovårdsministeriets promemorior - Working group memorandums of the Ministry of Social Affairs and Health: 2004:5
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504224857
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504224857
Tiivistelmä
Työnjakokysymykset, työrasitus ja työn vetovoimaisuus kytkeytyvät mielenterveyspalveluissa toinen toisiinsa. Tehdyn selvitystyön perusteella näissä asioissa ilmenevät pulmat ja puutteet ovat yhteydessä 1990-luvun yhteiskunnallisten muutosten aiheuttamaan väestön henkiseen pahoinvointiin ja palveluiden suurentuneeseen kysyntään, sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistamiseen, lainsäädännöllisen perustan muutoksiin ja palveluiden hajautumiseen monien eri toimijoiden vastuulle. Uudessa tilanteessa ei ole kyetty luomaan toimintaa selkiyttäviä ja toimivia työnjako- ja yhteistyömalleja. Seurauksena on ollut kohtuuton työrasitus ja erityisesti psykiatrien siirtyminen pois julkishallinnon tehtävistä. Työrasitusta lisää jatyön vetovoimaisuutta heikentää se, ettei mielenterveyspalveluiden nykyisillä resursseilla, tehtävillä ja osaamisella ole mahdollista vastata ajankohtaisiin vaatimuksiin.
Työryhmä esittää työnjaon parantamiseksi alueellisten yhteistoimintamallien kehittämistä, parannuksia sosiaali- ja terveydenhuollon ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon väliseen yhteistyöhön ja työnjakoon, mielenterveyspalveluiden ja sitä laajemman mielenterveystyön yhteensovittamista ja uusien toimintamallien kehittämistä. Työrasituksen lievittämiseksi ehdotetaan resurssien tarkistusta ja toimintatapojen selkiyttämistä sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluissa ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon avohoidossa, osaamisen varmistusta, joustavan toimintakulttuurin luomista ja yhteiskuntapoliittista keskustelua. Mielenterveyspalveluiden vetovoimaisuuden lisäämiseksi esitetään imagon parantamista, johtamisen, työn sisällön ja resurssoinnin kehittämistä sekä opetuksen uudistamista.
Työnjaon kehittäminen, työrasituksen lievittäminen ja mielenterveyspalveluiden vetovoimaisuuden lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet edellyttävät konkreettisia toimenpiteitä paikallisella, seudullisella ja
sairaanhoitopiirikohtaisella tasolla. Parannusten aikaansaamiseksi valtiovallan ja läänien tulee tukea sairaanhoitopiirikohtaisia mielenterveystyön hankkeita, joissa kehitetään, kokeillaan ja tutkitaan ehdotettuja uudistuksia ja luodaan uusia toimintamalleja.
Työryhmä esittää työnjaon parantamiseksi alueellisten yhteistoimintamallien kehittämistä, parannuksia sosiaali- ja terveydenhuollon ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon väliseen yhteistyöhön ja työnjakoon, mielenterveyspalveluiden ja sitä laajemman mielenterveystyön yhteensovittamista ja uusien toimintamallien kehittämistä. Työrasituksen lievittämiseksi ehdotetaan resurssien tarkistusta ja toimintatapojen selkiyttämistä sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluissa ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon avohoidossa, osaamisen varmistusta, joustavan toimintakulttuurin luomista ja yhteiskuntapoliittista keskustelua. Mielenterveyspalveluiden vetovoimaisuuden lisäämiseksi esitetään imagon parantamista, johtamisen, työn sisällön ja resurssoinnin kehittämistä sekä opetuksen uudistamista.
Työnjaon kehittäminen, työrasituksen lievittäminen ja mielenterveyspalveluiden vetovoimaisuuden lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet edellyttävät konkreettisia toimenpiteitä paikallisella, seudullisella ja
sairaanhoitopiirikohtaisella tasolla. Parannusten aikaansaamiseksi valtiovallan ja läänien tulee tukea sairaanhoitopiirikohtaisia mielenterveystyön hankkeita, joissa kehitetään, kokeillaan ja tutkitaan ehdotettuja uudistuksia ja luodaan uusia toimintamalleja.