Kansallinen projekti terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Hoidon saatavuus ja jonojen hallinta
Sosiaali- ja terveysministeriö
2003
Julkaisusarja:
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita - Social- och hälsovårdsministeriets promemorior - Working group memorandums of the Ministry of Social Affairs and Health: 2003: 33
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504223821Tiivistelmä
Hoitoon pääsyn turvaaminen on kansalaisen näkökulmasta tärkein asia valtioneuvoston periaatepäätöksessä terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi.
Työryhmän lähtökohtana on tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden turvaaminen terveyspalvelujen järjestämisessä. Periaate on korostetusti esillä perustuslaissa. Perusoikeussäännöksissä painotetaan valtion ja kuntien vastuuta riittävien terveyspalvelujen turvaamisessa.
Keskustelu hoidon saatavuudesta rajoittuu usein leikkausjonojen ja jonotusaikojen tarkasteluun. Perusterveydenhuollon, psykiatrian ja konservatiivisten erikoisalojen potilaat eivät välttämättä kirjaudu jonoihin, vaikka ongelmia hoidon saatavuudessa olisikin. Palvelukatve syntyy helposti myös sosiaali- ja terveyspalvelujen raja-alueille kuten vanhusten hoivapalveluihin ja päihdehuoltoon. Työryhmä korostaa, että toimenpidejonojen purkaminen on vain yksi osa hoitoon pääsyn turvaamista. Kiireellinen hoito ja ennaltaehkäisevä hoito on rajattu työryhmän tarkastelun ulkopuolelle. Kiireellinen hoito kyetään järjestämään jo nyt kohtuullisesti koko maassa.
Ongelmat hoidon saatavuudessa eivät johdu pelkästään riittämättömistä resursseista. Voimavarojen lisääminen ei välttämättä poista jonoja. OECD vertailun mukaan Suomessa tuotetaan terveyspalveluita runsaasti ja terveydenhuoltohenkilökunnan määrä on väestöön nähden korkea. Pitkäaikaisia ratkaisuja voidaan löytää vain tarkastelemalla hoitoprosesseja kokonaisuuksina ja arvioimalla hoidon aiheita. Työryhmä esittää seurantajärjestelmän kehittämistä ja seurantatietojen julkistamista.
Työryhmä esittää lainsäädännön tarkentamista. Välitön yhteydensaanti terveyskeskukseen on turvattava, samoin terveydenhuollon ammattihenkilön tekemä hoidon tarpeen arviointi viimeistään kolmantena arkipäivänä yhteydenotosta. Erikoissairaanhoidossa sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on tehtävä hoidon tarpeen arviointi viimeistään kolmen viikon kuluessa lähetteen saapumisesta ja tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä tavallisesti enintään kolmessa, viimeistään kuudessa kuukaudessa. Sairaanhoitopiirien vastuuta hoitoon lähetettyjen potilaiden
hoidon järjestämisestä esitetään selvennettäväksi.
Valtakunnallisesti yhtenäisen hoidon tarpeen arviointijärjestelmän luominen on keskeinen osa työryhmän ehdotuksia. Työryhmä ehdottaa hoidon aiheita mm. harmaakaihileikkauksiin, lonkan ja polven tekonivelleikkauksiin, sappirakon poistoleikkauksiin ja eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun hoitoon. Lisäksi työryhmä ottaa kantaa hoidon saatavuuden parantamiseen
perusterveydenhuollossa ja mielenterveyspalveluissa. Sairaanhoitopiirien edellytetään jatkavan hoidon aiheiden asettamistyötä.
Toteutuessaan työryhmän ehdotukset muuttavat suomalaisen terveydenhuollon toimintatapoja perusteellisesti. Toimintamuutokset ovat välttämättömiä, jotta voidaan kohtuullisesti vastata lisääntyvään terveyspalvelutarpeeseen.
Työryhmän lähtökohtana on tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden turvaaminen terveyspalvelujen järjestämisessä. Periaate on korostetusti esillä perustuslaissa. Perusoikeussäännöksissä painotetaan valtion ja kuntien vastuuta riittävien terveyspalvelujen turvaamisessa.
Keskustelu hoidon saatavuudesta rajoittuu usein leikkausjonojen ja jonotusaikojen tarkasteluun. Perusterveydenhuollon, psykiatrian ja konservatiivisten erikoisalojen potilaat eivät välttämättä kirjaudu jonoihin, vaikka ongelmia hoidon saatavuudessa olisikin. Palvelukatve syntyy helposti myös sosiaali- ja terveyspalvelujen raja-alueille kuten vanhusten hoivapalveluihin ja päihdehuoltoon. Työryhmä korostaa, että toimenpidejonojen purkaminen on vain yksi osa hoitoon pääsyn turvaamista. Kiireellinen hoito ja ennaltaehkäisevä hoito on rajattu työryhmän tarkastelun ulkopuolelle. Kiireellinen hoito kyetään järjestämään jo nyt kohtuullisesti koko maassa.
Ongelmat hoidon saatavuudessa eivät johdu pelkästään riittämättömistä resursseista. Voimavarojen lisääminen ei välttämättä poista jonoja. OECD vertailun mukaan Suomessa tuotetaan terveyspalveluita runsaasti ja terveydenhuoltohenkilökunnan määrä on väestöön nähden korkea. Pitkäaikaisia ratkaisuja voidaan löytää vain tarkastelemalla hoitoprosesseja kokonaisuuksina ja arvioimalla hoidon aiheita. Työryhmä esittää seurantajärjestelmän kehittämistä ja seurantatietojen julkistamista.
Työryhmä esittää lainsäädännön tarkentamista. Välitön yhteydensaanti terveyskeskukseen on turvattava, samoin terveydenhuollon ammattihenkilön tekemä hoidon tarpeen arviointi viimeistään kolmantena arkipäivänä yhteydenotosta. Erikoissairaanhoidossa sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on tehtävä hoidon tarpeen arviointi viimeistään kolmen viikon kuluessa lähetteen saapumisesta ja tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä tavallisesti enintään kolmessa, viimeistään kuudessa kuukaudessa. Sairaanhoitopiirien vastuuta hoitoon lähetettyjen potilaiden
hoidon järjestämisestä esitetään selvennettäväksi.
Valtakunnallisesti yhtenäisen hoidon tarpeen arviointijärjestelmän luominen on keskeinen osa työryhmän ehdotuksia. Työryhmä ehdottaa hoidon aiheita mm. harmaakaihileikkauksiin, lonkan ja polven tekonivelleikkauksiin, sappirakon poistoleikkauksiin ja eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun hoitoon. Lisäksi työryhmä ottaa kantaa hoidon saatavuuden parantamiseen
perusterveydenhuollossa ja mielenterveyspalveluissa. Sairaanhoitopiirien edellytetään jatkavan hoidon aiheiden asettamistyötä.
Toteutuessaan työryhmän ehdotukset muuttavat suomalaisen terveydenhuollon toimintatapoja perusteellisesti. Toimintamuutokset ovat välttämättömiä, jotta voidaan kohtuullisesti vastata lisääntyvään terveyspalvelutarpeeseen.