2000-luvun alkoholiohjelma. Yhteistyötä ja vastuuta
Sosiaali- ja terveysministeriö
2001
Julkaisusarja:
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita = Social- och hälsovårdsministeriets promemorior = Working group memorandums of the Ministry of Social Affairs and Health : 2000:29This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504226463Tiivistelmä
Maailman terveysjärjestö hyväksyi syksyllä 1999 Euroopan 2. alkoholiohjelman, joka liittyy laajaan koko
Eurooppaa koskevaan Terveys 21 –ohjelmaan. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi toukokuussa 2000
päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnalle tehtäväksi valmistella Euroopan 2. alkoholiohjelman
suuntaviivat huomioon ottaen vuonna 1997 hyväksytyn kansallisen alkoholiohjelman toimeenpanoohjelman (ns. Onks tietoo? –ohjelma) päivityksen. Päivitystyötä varten neuvottelukunta asetti keskuudestaan kymmenhenkisen työryhmän. Työryhmän ehdotus käsiteltiin kahdessa vaiheessa koko neuvottelukunnassa marras-joulukuussa 2000.
Neuvottelukunnan ehdotusten päälinja on yksinkertainen. Lähtökohtana on vakaa käsitys, jonka mukaan
julkisin toimin valtakunnallisella ja paikallisella tasolla tehtävällä laaja-alaisella yhteistyöllä on mahdollista ehkäistä ja lievittää alkoholiongelmia. Neuvottelukunta painottaa Suomen tämänhetkisessä
alkoholitilanteessa nimenomaan julkisten toimien merkitystä ja julkisen vallan aktivoitumista. Päälinjaan
kuuluu myös, että ehdotettavat toimet ovat käynnistettävissä nopeasti ja vähäisin lisäresurssein.
Ehdotuksissa painotetaan myös sellaisten yleisten toimien merkitystä, jotka eivät ole pelkästään erityisten alkoholitoimijoiden alaa: yleisen hyvinvointipolitiikan toimet toimeentulon, asumisen ja työllisyyden tukemiseksi voivat olla merkittäväksi avuksi myös alkoholiongelmia ehkäistäessä. Esimerkkeinä tällaisista yleisistä toimista ovat yleisten sosiaali- ja terveyspalveluiden rooli myös alkoholin ongelmakäyttäjien tarpeisiin vastaajana tai pyrkimykset turvata alkoholittomia harrastus- ja ajanvieteympäristöjä lapsille, nuorille ja aikuisillekin. Ohjelmaehdotukset ovat vain keskipitkän aikavälin ratkaisu. Neuvottelukunta katsoo, että ohjelma on päivitettävä uudelleen viimeistään vuonna 2003.
Ehdotustensa taustaksi neuvottelukunta arvioi ensin Euroopan 2. alkoholiohjelman uusia painotuksia ja
niiden merkitystä Suomelle. Arvion mukaan uudessa ohjelmassa painottuvat entistä enemmän niin sanotut haittojen vähentämisen pyrkimykset, kun taas Euroopan alkoholiohjelman painopiste oli alkoholin kulutuksen vähentämisessä. Tämän jälkeen neuvottelukunta arvioi Suomen alkoholiolojen kehitystä kansallisen alkoholiohjelman voimassaoloaikana. Lukuisat hallinnolliset ja organisatoriset muutokset ovat hämmentäneet alkoholikenttää, ja vasta nyt on tilanne sen verran vakiintumassa, että edellytykset toimivan alkoholiohjelman luomiseksi ovat olemassa. Neuvottelukunta tilasi myös erikseen arvion Onks tietoo? –ohjelman toteutumisesta; tämä arvio esitetään neuvottelukunnan raportin liitteenä. Tulokset olivat melko negatiivisia: Onks tietoo? –ohjelman keskeiseksi tavoitteeksi asetettu paikallistoimijoiden ja lähiyhteisöjen aktivoituminen alkoholikysymyksissä ei toteutunut, koska puuttui niin koordinaatiota, toimintavaltuuksia, toimintaresursseja kuin halua yhteistyöhön eritasoisten ja -tahoisten julkis-, kansalais- ja taloustoimijoiden kesken.
Neuvottelukunta tekee kaikkiaan kymmenen konkreettista ehdotusta:
1. Alkoholiohjelmia ehkäisemään pyrkivän järjestelmän resurssoinnin vahvistaminen ja
koordinaatiosuhteiden selkeyttäminen.
2. Verkostoituvan toimintamallin vahvistaminen kaikilla tasoilla.
3. Selvitystyön vauhdittaminen paikallisen päätösvallan lisäämiseksi alkoholikauppaan ja anniskeluun
liittyvässä lupahallinnossa ja valvonnassa.
4. Päihdeongelmaisille tarkoitettujen terveydenhuoltopalveluiden ja muiden sosiaali- ja
terveydenhuoltopalveluiden (päihdehuollon erityispalvelut, asumisen ja toimeentulon tuki)
kattavuuden ja saatavuuden vahvistaminen.
5. Alkoholiongelmaisille tarkoitettujen palvelujen aseman vahvistaminen yleiseen järjestykseen ja
ehkäisevään päihdetyöhön liittyvien toimien rinnalla.
6. Päihdelääketieteen vastuulääkärijärjestelmän luominen sairaanhoitopiireihin ja terveyskeskuksiin.
7. Selkeiden periaatteiden ja käytäntöjen luominen hallintoon ja paikallistason toimintaan sen
varmistamiseksi, että erityisesti lapsille ja nuorille tarkoitetut toiminta- ja vapaa-ajan ympäristöt
voivat pysyä alkoholittomina.
8. Alkoholiongelmien varhaisen toteamisen tehostaminen yleisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa,
työterveyshuollossa sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa.
9. Järjestökentän toimintamahdollisuuksien vahvistaminen lähiyhteisöjen tukemiseksi alkoholiongelmiin puuttumisessa ja niiden ehkäisyssä.
10. Pahenevaan sekakäyttöongelmaan puuttuminen siirtämällä PKV-lääkkeiden (pääasiassa
keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden) määrääminen alkuperäisreseptille.
Ehdotusten jälkeen neuvottelukunta vielä vertaa niitä Euroopan 2. alkoholiohjelmassa esitettyihin viiteen kokonaistavoitteeseen. Lopuksi tarkennetaan konkreettisia toimia ehdotusten toimeenpanoksi, seurannaksi ja arvioinniksi. Kolmelle toimeenpanovuodelle (2001-2003) ehdotettavien lisäresurssien kokonaismääräksi esitetään kaikkiaan vajaata 4 miljoonaa markkaa.
Eurooppaa koskevaan Terveys 21 –ohjelmaan. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi toukokuussa 2000
päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnalle tehtäväksi valmistella Euroopan 2. alkoholiohjelman
suuntaviivat huomioon ottaen vuonna 1997 hyväksytyn kansallisen alkoholiohjelman toimeenpanoohjelman (ns. Onks tietoo? –ohjelma) päivityksen. Päivitystyötä varten neuvottelukunta asetti keskuudestaan kymmenhenkisen työryhmän. Työryhmän ehdotus käsiteltiin kahdessa vaiheessa koko neuvottelukunnassa marras-joulukuussa 2000.
Neuvottelukunnan ehdotusten päälinja on yksinkertainen. Lähtökohtana on vakaa käsitys, jonka mukaan
julkisin toimin valtakunnallisella ja paikallisella tasolla tehtävällä laaja-alaisella yhteistyöllä on mahdollista ehkäistä ja lievittää alkoholiongelmia. Neuvottelukunta painottaa Suomen tämänhetkisessä
alkoholitilanteessa nimenomaan julkisten toimien merkitystä ja julkisen vallan aktivoitumista. Päälinjaan
kuuluu myös, että ehdotettavat toimet ovat käynnistettävissä nopeasti ja vähäisin lisäresurssein.
Ehdotuksissa painotetaan myös sellaisten yleisten toimien merkitystä, jotka eivät ole pelkästään erityisten alkoholitoimijoiden alaa: yleisen hyvinvointipolitiikan toimet toimeentulon, asumisen ja työllisyyden tukemiseksi voivat olla merkittäväksi avuksi myös alkoholiongelmia ehkäistäessä. Esimerkkeinä tällaisista yleisistä toimista ovat yleisten sosiaali- ja terveyspalveluiden rooli myös alkoholin ongelmakäyttäjien tarpeisiin vastaajana tai pyrkimykset turvata alkoholittomia harrastus- ja ajanvieteympäristöjä lapsille, nuorille ja aikuisillekin. Ohjelmaehdotukset ovat vain keskipitkän aikavälin ratkaisu. Neuvottelukunta katsoo, että ohjelma on päivitettävä uudelleen viimeistään vuonna 2003.
Ehdotustensa taustaksi neuvottelukunta arvioi ensin Euroopan 2. alkoholiohjelman uusia painotuksia ja
niiden merkitystä Suomelle. Arvion mukaan uudessa ohjelmassa painottuvat entistä enemmän niin sanotut haittojen vähentämisen pyrkimykset, kun taas Euroopan alkoholiohjelman painopiste oli alkoholin kulutuksen vähentämisessä. Tämän jälkeen neuvottelukunta arvioi Suomen alkoholiolojen kehitystä kansallisen alkoholiohjelman voimassaoloaikana. Lukuisat hallinnolliset ja organisatoriset muutokset ovat hämmentäneet alkoholikenttää, ja vasta nyt on tilanne sen verran vakiintumassa, että edellytykset toimivan alkoholiohjelman luomiseksi ovat olemassa. Neuvottelukunta tilasi myös erikseen arvion Onks tietoo? –ohjelman toteutumisesta; tämä arvio esitetään neuvottelukunnan raportin liitteenä. Tulokset olivat melko negatiivisia: Onks tietoo? –ohjelman keskeiseksi tavoitteeksi asetettu paikallistoimijoiden ja lähiyhteisöjen aktivoituminen alkoholikysymyksissä ei toteutunut, koska puuttui niin koordinaatiota, toimintavaltuuksia, toimintaresursseja kuin halua yhteistyöhön eritasoisten ja -tahoisten julkis-, kansalais- ja taloustoimijoiden kesken.
Neuvottelukunta tekee kaikkiaan kymmenen konkreettista ehdotusta:
1. Alkoholiohjelmia ehkäisemään pyrkivän järjestelmän resurssoinnin vahvistaminen ja
koordinaatiosuhteiden selkeyttäminen.
2. Verkostoituvan toimintamallin vahvistaminen kaikilla tasoilla.
3. Selvitystyön vauhdittaminen paikallisen päätösvallan lisäämiseksi alkoholikauppaan ja anniskeluun
liittyvässä lupahallinnossa ja valvonnassa.
4. Päihdeongelmaisille tarkoitettujen terveydenhuoltopalveluiden ja muiden sosiaali- ja
terveydenhuoltopalveluiden (päihdehuollon erityispalvelut, asumisen ja toimeentulon tuki)
kattavuuden ja saatavuuden vahvistaminen.
5. Alkoholiongelmaisille tarkoitettujen palvelujen aseman vahvistaminen yleiseen järjestykseen ja
ehkäisevään päihdetyöhön liittyvien toimien rinnalla.
6. Päihdelääketieteen vastuulääkärijärjestelmän luominen sairaanhoitopiireihin ja terveyskeskuksiin.
7. Selkeiden periaatteiden ja käytäntöjen luominen hallintoon ja paikallistason toimintaan sen
varmistamiseksi, että erityisesti lapsille ja nuorille tarkoitetut toiminta- ja vapaa-ajan ympäristöt
voivat pysyä alkoholittomina.
8. Alkoholiongelmien varhaisen toteamisen tehostaminen yleisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa,
työterveyshuollossa sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa.
9. Järjestökentän toimintamahdollisuuksien vahvistaminen lähiyhteisöjen tukemiseksi alkoholiongelmiin puuttumisessa ja niiden ehkäisyssä.
10. Pahenevaan sekakäyttöongelmaan puuttuminen siirtämällä PKV-lääkkeiden (pääasiassa
keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden) määrääminen alkuperäisreseptille.
Ehdotusten jälkeen neuvottelukunta vielä vertaa niitä Euroopan 2. alkoholiohjelmassa esitettyihin viiteen kokonaistavoitteeseen. Lopuksi tarkennetaan konkreettisia toimia ehdotusten toimeenpanoksi, seurannaksi ja arvioinniksi. Kolmelle toimeenpanovuodelle (2001-2003) ehdotettavien lisäresurssien kokonaismääräksi esitetään kaikkiaan vajaata 4 miljoonaa markkaa.