Mielenterveystyö Euroopassa
Sosiaali- ja terveysministeriö
2004
Julkaisusarja:
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä - Social- och hälsovårdsministeriets rapporter - Reports of the Ministry of Social Affairs and Health: 2004:17This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504224292Tiivistelmä
Tämän julkaisun ensimmäinen osa esittelee mielenterveyteen vaikuttavien kansanterveystoimien pääpiirteet Euroopassa, mukaan lukien käytännön toimenpiteet eurooppalaisten mielenterveyden suojelemiseksi, edistämiseksi ja parantamiseksi. Julkaisussa viitataan Amsterdamin sopimuksen 152. artiklan vaatimuksiin, joiden mukaan kaikissa yhteisön toimintalinjoissa on saavutettava korkea terveydensuojelun taso. Julkaisussa käsitellään siten myös soveltuvilta osin muita julkisia toimintalinjoja, jotka vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti mielenterveyteen ja jotka EU:n ja sen jäsenvaltioiden tulisi ottaa huomioon.
Julkaisun toisessa osassa esitellään kokonaisvaltaisen mielenterveystyön kannalta keskeiset taustatiedot. Mielenterveyden edistäminen, preventiomallit, itsemurhien ehkäisy, mielenterveysongelmien hoitojärjestelmä, kuntoutus ja mielenterveyden seuranta kuuluvat käsiteltäviin asioihin. Todetaan, että tehokkaista mielenterveyttä edistävistä ja mielenterveyden häiriöitä ehkäisevistä toimenpiteistä on olemassa lisääntyvää näyttöä, mutta alalla toimivien järjestöjen ja verkostojen väliltä puuttuu yhä tehokas yhteistyörakenne. On kuitenkin käymässä entistä selvemmäksi, että ammatilliset, hallinnolliset ja poliittiset rajat ylittävä yhteistyö mitä todennäköisimmin hyödyttää kaikkia osallistujia.
Julkaisun toisessa osassa esitellään kokonaisvaltaisen mielenterveystyön kannalta keskeiset taustatiedot. Mielenterveyden edistäminen, preventiomallit, itsemurhien ehkäisy, mielenterveysongelmien hoitojärjestelmä, kuntoutus ja mielenterveyden seuranta kuuluvat käsiteltäviin asioihin. Todetaan, että tehokkaista mielenterveyttä edistävistä ja mielenterveyden häiriöitä ehkäisevistä toimenpiteistä on olemassa lisääntyvää näyttöä, mutta alalla toimivien järjestöjen ja verkostojen väliltä puuttuu yhä tehokas yhteistyörakenne. On kuitenkin käymässä entistä selvemmäksi, että ammatilliset, hallinnolliset ja poliittiset rajat ylittävä yhteistyö mitä todennäköisimmin hyödyttää kaikkia osallistujia.