Avo- ja laitoshoidon merkitystä selvittäneen työryhmän muistio. Loppuraportti
Sosiaali- ja terveysministeriö
2002
Julkaisusarja:
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita - Social- och hälsovårdsministeriets promemorior - Working group memorandums of the Ministry of Social Affairs and Health: 2001:30This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504224143Tiivistelmä
Työryhmän tehtävänä oli selvittää, mitä ongelmia avohoidon ja laitoshoidon välinen rajanveto aiheuttaa sosiaalivakuutus järjestelmässä ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa asiakkaan tarkoituksenmukaisen hoidon kannalta.
Työryhmän tuli arvioida avo- ja laitoshoidon välisen rajanvedon merkitys kunnan, kansaneläkelaitoksen ja niiden rahoittajien vastuunjakoon sekä arvioida avo- ja laitoshoidon mallien kustannusvaikutukset. Myös omaishoidon asema tuli ottaa huomioon työssä. Lopuksi työryhmän tuli tehdä tarvittavat säädös muutokset.
Muistiossaan työryhmä ehdottaa, että kansaneläkettä ei enää vähennettäisi laitoshoidon aikana. Laitoshoitoa koskeva rajoitus tulisi poistaa sekä uusilta laitoshoitoon siirtyviltä henkilöitä että niiltä henkilöiltä, jotka ovat jo pitkäaikaisessa laitoshoidossa.
Työryhmä ehdottaa myös, että eläkkeensaajien hoitotuen keskeyttäminen laitoshoidon ajalta kumottaisiin ja että hoitotukea voitaisiin maksaa myös niille henkilöille, jotka ovat jo laitoshoidossa. RAVA-indeksin antamaatietoa voitaisiin käyttää arvioitaessa hakijan toimintakykyä silloin, kun se on mahdollista. Muista kansaneläkelaitoksen etuuksista ei ehdoteta poistettavaksi laitoshoidon käsitettä.
Työryhmä katsoo, että pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan henkilön käyttövaran vähimmäismäärä tulisi säilyttää ennallaan (tällä hetkellä 20 % tai vähintään 450 mk/kk). Kohonnut työeläketaso huomioon ottaen saattaisi olla tarpeen kuitenkin tarkistaa pitkäaikaisen laitoshoidon enimmäismaksua esimerkiksi 85 prosenttiin henkilön nettokuukausituloista.
Työryhmä ehdottaa lisäksi, että ennalta ehkäisevät kotikäynnit aloitettaisiin viimeistään 75 vuoden iässä. Asiakkaan tilannetta seurattaisiin ensimmäisen ennalta ehkäisevän kotikäynnin jälkeen tarkoituksenmukaisella, asiakkaan kanssa sovitulla tavalla tarpeellisin väliajoin.
Omaishoidon tukea tulisi kehittää osana avohoitoa painottavaa palvelujärjestelmää. Omaishoidon tuen saaminen olisi syytä kohdentaa omaisille, joiden antama hoito ja huolenpito on sitovampaan kuin perhesuhteisiin liittyvä perheen jäsenistä huolehtiminen.
Kansaneläkkeiden maksaminen vähentämättömänä ja eläkkeensaajien hoitotuen maksaminen pitkäaikaisessa laitoshoidossa oleville henkilöille lisäisi kustannuksia arviolta 588 miljoonaa markkaa vuodessa (98,9 miljoonaa euroa). Työryhmä ehdottaa, että rahoitusvastuu jakautuisi puoliksi valtion ja kuntien kesken.
Työryhmän tuli arvioida avo- ja laitoshoidon välisen rajanvedon merkitys kunnan, kansaneläkelaitoksen ja niiden rahoittajien vastuunjakoon sekä arvioida avo- ja laitoshoidon mallien kustannusvaikutukset. Myös omaishoidon asema tuli ottaa huomioon työssä. Lopuksi työryhmän tuli tehdä tarvittavat säädös muutokset.
Muistiossaan työryhmä ehdottaa, että kansaneläkettä ei enää vähennettäisi laitoshoidon aikana. Laitoshoitoa koskeva rajoitus tulisi poistaa sekä uusilta laitoshoitoon siirtyviltä henkilöitä että niiltä henkilöiltä, jotka ovat jo pitkäaikaisessa laitoshoidossa.
Työryhmä ehdottaa myös, että eläkkeensaajien hoitotuen keskeyttäminen laitoshoidon ajalta kumottaisiin ja että hoitotukea voitaisiin maksaa myös niille henkilöille, jotka ovat jo laitoshoidossa. RAVA-indeksin antamaatietoa voitaisiin käyttää arvioitaessa hakijan toimintakykyä silloin, kun se on mahdollista. Muista kansaneläkelaitoksen etuuksista ei ehdoteta poistettavaksi laitoshoidon käsitettä.
Työryhmä katsoo, että pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan henkilön käyttövaran vähimmäismäärä tulisi säilyttää ennallaan (tällä hetkellä 20 % tai vähintään 450 mk/kk). Kohonnut työeläketaso huomioon ottaen saattaisi olla tarpeen kuitenkin tarkistaa pitkäaikaisen laitoshoidon enimmäismaksua esimerkiksi 85 prosenttiin henkilön nettokuukausituloista.
Työryhmä ehdottaa lisäksi, että ennalta ehkäisevät kotikäynnit aloitettaisiin viimeistään 75 vuoden iässä. Asiakkaan tilannetta seurattaisiin ensimmäisen ennalta ehkäisevän kotikäynnin jälkeen tarkoituksenmukaisella, asiakkaan kanssa sovitulla tavalla tarpeellisin väliajoin.
Omaishoidon tukea tulisi kehittää osana avohoitoa painottavaa palvelujärjestelmää. Omaishoidon tuen saaminen olisi syytä kohdentaa omaisille, joiden antama hoito ja huolenpito on sitovampaan kuin perhesuhteisiin liittyvä perheen jäsenistä huolehtiminen.
Kansaneläkkeiden maksaminen vähentämättömänä ja eläkkeensaajien hoitotuen maksaminen pitkäaikaisessa laitoshoidossa oleville henkilöille lisäisi kustannuksia arviolta 588 miljoonaa markkaa vuodessa (98,9 miljoonaa euroa). Työryhmä ehdottaa, että rahoitusvastuu jakautuisi puoliksi valtion ja kuntien kesken.