Kansaneläke- ja sairausvakuutuksen rahoitusta selvittäneen työryhmä 2003:n muistio
Sosiaali- ja terveysministeriö
2003
Julkaisusarja:
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita - Social- och hälsovårdsministeriets promemorior - Working group memorandums of the Ministry of Social Affairs and Health: 2003:14
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504227025Tiivistelmä
Työryhmän tehtävänä oli tehdä ehdotuksia kansaneläke- ja sairausvakuutuksen rahoitusrakenteen selkeyttämisestä, rahoituksen tasapainottamisesta ja rahoituksen turvaamisesta pitkällä aikavälillä.
Työryhmä on tarkastellut lähemmin neljää sairausvakuutuksen rahoitusvaihtoehtoa, joissa kaikissa sairausvakuutuksen rahoitus on jaettu työtulovakuutukseen ja sairaanhoitovakuutukseen. Työryhmän näkemyksen mukaan yksi mahdollinen jatkovalmistelun vaihtoehto olisi seuraava:
Työtulovakuutukseen kuuluvat päivärahamenot rahoitettaisiin siten, että valtio rahoittaisi vähimmäispäivärahat ja muista päivärahoista työnantajat 70 % ja vakuutetut 30 %. Päivärahamenojen kattamiseksi palkansaajilta ja yrittäjiltä perittäisiin uutta työtulovakuutusmaksua. Maksun suuruus olisi noin 0,75 % ja sitä perittäisiin ennakonpidätyksen alaisen palkkatulon ja yrittäjän työtulon perusteella.
Työnantajan sairausvakuutusmaksu nousisi nykyisestä 1,60 %:sta noin 2,05 %:iin. Maksulla katettaisiin päivärahamenojen lisäksi myös myös työterveyshuollon kustannukset. Maksun korotus kompensoitaisiin alentamalla työnantajan kansaneläkemaksua vastaavasti.
Sairaanhoitovakuutuksen menoista vakuutetut rahoittaisivat 90 % ja valtio 10 %. Kaikilta vakuutetuilta perittäisiin sairaanhoitovakutusmaksua, joka korvasi nykyisen sairausvakuutusmaksun. Maksun suuruus olisi 2,35 % kunnallisverotuksessa verotettavasta tulosta. Vakuutettujen maksujen nousu kompensoitaisiin siirtymävaiheessa tarkistamalla vakuutetujen verotusperusteita siten, että veroaste ei nouse.
Työnantajan kansaneläkemaksua tulisi alentaa asteittain sitä mukaa, kun siihen on taloudellisia mahdollisuuksia kansaneläkevakutuksen rahoitusta vaarantamatta. Arvonlisäveron tilityksistä Kansaneläkelaitoksen rahastoihin luovuttaisiin. Samoin luovuttaisiin kansaneläkerahaston ja sairausvakuutusrahaston välisistä rahastosiirroista. Sairausvakuutusrahaston nettorahoitusomaisuuden vähimmäismäärää nostettaisiin sellaiselle tasolle, että Kansaneläkelaistoksen maksuvalmius tulee turvatuksi.
Laissa määriteltäisiin työtulovakuutuksen ja sairaanhoitovakuutuksen rahoitusosuudet eri rahoittajien kesken. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaisi vuosittain sairausvakutuksen maksujen määrät Kansaneläkelaitoksen tekemän esityksen pohjalta.
Työryhmä on tarkastellut lähemmin neljää sairausvakuutuksen rahoitusvaihtoehtoa, joissa kaikissa sairausvakuutuksen rahoitus on jaettu työtulovakuutukseen ja sairaanhoitovakuutukseen. Työryhmän näkemyksen mukaan yksi mahdollinen jatkovalmistelun vaihtoehto olisi seuraava:
Työtulovakuutukseen kuuluvat päivärahamenot rahoitettaisiin siten, että valtio rahoittaisi vähimmäispäivärahat ja muista päivärahoista työnantajat 70 % ja vakuutetut 30 %. Päivärahamenojen kattamiseksi palkansaajilta ja yrittäjiltä perittäisiin uutta työtulovakuutusmaksua. Maksun suuruus olisi noin 0,75 % ja sitä perittäisiin ennakonpidätyksen alaisen palkkatulon ja yrittäjän työtulon perusteella.
Työnantajan sairausvakuutusmaksu nousisi nykyisestä 1,60 %:sta noin 2,05 %:iin. Maksulla katettaisiin päivärahamenojen lisäksi myös myös työterveyshuollon kustannukset. Maksun korotus kompensoitaisiin alentamalla työnantajan kansaneläkemaksua vastaavasti.
Sairaanhoitovakuutuksen menoista vakuutetut rahoittaisivat 90 % ja valtio 10 %. Kaikilta vakuutetuilta perittäisiin sairaanhoitovakutusmaksua, joka korvasi nykyisen sairausvakuutusmaksun. Maksun suuruus olisi 2,35 % kunnallisverotuksessa verotettavasta tulosta. Vakuutettujen maksujen nousu kompensoitaisiin siirtymävaiheessa tarkistamalla vakuutetujen verotusperusteita siten, että veroaste ei nouse.
Työnantajan kansaneläkemaksua tulisi alentaa asteittain sitä mukaa, kun siihen on taloudellisia mahdollisuuksia kansaneläkevakutuksen rahoitusta vaarantamatta. Arvonlisäveron tilityksistä Kansaneläkelaitoksen rahastoihin luovuttaisiin. Samoin luovuttaisiin kansaneläkerahaston ja sairausvakuutusrahaston välisistä rahastosiirroista. Sairausvakuutusrahaston nettorahoitusomaisuuden vähimmäismäärää nostettaisiin sellaiselle tasolle, että Kansaneläkelaistoksen maksuvalmius tulee turvatuksi.
Laissa määriteltäisiin työtulovakuutuksen ja sairaanhoitovakuutuksen rahoitusosuudet eri rahoittajien kesken. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaisi vuosittain sairausvakutuksen maksujen määrät Kansaneläkelaitoksen tekemän esityksen pohjalta.