Lähisuhde- ja perheväkivalta romaninaisten kokemana. Avun tarpeet yhteisössä ja palvelujärjestelmässä

Abstract

Tutkimus romaninaisten kokemasta lähisuhde- ja perheväkivallasta on toteutettu romaninaisten aloitteesta. Tutkimustehtävänä oli tarkastella romaninaisten kohtaamaa lähisuhde- ja perheväkivaltaa, kokemusten yhteisöllisiä erityispiirteitä sekä romaninaisten avun hakemista ja avun saantia. Tarkoituksena oli tuottaa tietoa väkivallan ennaltaehkäisyyn, tunnistamiseen, uhrien suojaamiseen ja väkivallasta selviytymiseen. Tutkimus perustuu haastattelu- ja kyselyaineistoihin sekä tutkimuskirjallisuuteen.

Tutkimustulosten mukaan romaninaiset kohtaavat samanlaista vakavaa lähisuhde- ja perheväkivaltaa kuin valtaväestöön kuuluvat naiset. Väkivalta on fyysistä ja psyykkistä pahoinpitelyä ja alistamista. Monilla haastatelluilla väkivaltaan oli liittynyt vainoa. Se merkitsee tilannetta, jossa puoliso terrorisoi ja pyrkii hallitsemaan entistä kumppania eri tavoin vielä eron jälkeen. Tutkimus toi esiin myös romanikulttuuriin liittyviä piirteitä, jotka vaikuttavat naisten avun hakemiseen ja sen saamiseen. Niitä synnyttävät yhteisön yksilöihin kohdistama kontrolli ja toiminta konfliktitilanteissa. Romaninaisten on väkivaltaa kohdattuaan otettava huomioon yhteisön reaktiot. Parisuhteen ongelmista puhuminen esimerkiksi omille vanhemmille koetaan yleensä häpeällisenä. Väkivallasta kertominen tai viranomaisiin tukeutuminen saattaa myös johtaa väkivallan laajenemiseen sukujen väliseksi konfliktiksi. Romaninaisten kokema väkivalta jää näin vielä valtaväestön naistenkin kokemaa väkivaltaa helpommin piiloon. Romaninainen on hierarkiassa miehen alapuolella, mikä tuo miehelle mahdollisuuden käyttää väärin omaa asemaansa perheen päänä. Romanikulttuurin perinteiden mukaisesti myös lapset jäävät miehelle ja tämän suvulle, jos nainen haluaa erota ja luoda uuden suhteen. Tämä estää naisia lähtemästä pois väkivaltaisista suhteista.

Tutkimus toi esiin romaninaisten jännitteisen aseman miehen, romaniyhteisön sekä ympäröivän yhteiskunnan ja sen palvelujärjestelmien vaatimusten keskellä. Yhteisön ulkopuolinen apu on romaninaisille erittäin tärkeä, sillä romaninaisen omat toimintamahdollisuudet ja mahdollisuudet tukeutua läheisiinsä ovat väkivaltatilanteissa rajoitetut. Turvakotien ja muiden tukipalvelujen merkitys romaninaisille on suuri. Niihin pääsyä tulisi helpottaa ja niissä työskentelevien romanikulttuurin tietämystä tulisi tuntuvasti lisätä. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi turvakodeissa tunnetaan romanikulttuuria vain joiltain osin, mutta yhteisön toiminta väkivaltatilanteissa ei ole riittävästi tunnettu. Tutkimuksen kehittämisehdotukset liittyvätkin suurelta osin tiedon lisäämiseen. Palvelujärjestelmä tarvitsee realistista tietoa kulttuurista ja naisten tilanteesta väkivallan yhteydessä. Myös kulttuurin sisälle tarvitaan väkivaltaa tukevien ja piilottavien piirteiden tunnistamista ja väkivallan selkeämpää kollektiivista tuomitsemista. Romaninaiset ja romanimiehet tarvitsevat tietoa yhteiskunnan säädöksistä, jotka menevät yhteisön sääntöjen edelle. Muutokseen tähtäävää työtä tulee tehdä yhteistyössä valtaväestön ja romanien kesken, sillä pelkästään ulkoapäin kulttuuriin on mahdotonta vaikuttaa. Yhteisön sisällä taas ei helposti nähdä ja kyseenalaisteta totuttuja rakenteita. Pitkäjänteinen muutosprosessi edellyttää romanien yleisen koulutustason nousua ja kulttuurin soveltamistapojen mukautumista ympäröivään yhteiskuntaan. Yhteiskunnan tulisi myös aktiivisemmin puuttua suljettujen yhteisöjen sisäiseen eriarvoisuuteen sekä niihin kätkeytyvään väkivaltaan.