Työllistymistä tukeva toiminta, työtoiminta ja työhönvalmennus sosiaalihuollossa
sosiaali- ja terveysministeriö
2013
Julkaisusarja:
Raportteja ja muistioita 2013:23This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3615-7Tiivistelmä
Sosiaali- ja terveysministeriön tilaamassa kuntakartoituksessa selvitettiin sosiaalihuollon työllistymistä tukevan toiminnan, työtoiminnan ja työhönvalmennuksen organisointi- ja järjestämistapaa kunnissa. Helmikuussa 2013 toteutetun internet-kyselyn kohderyhmänä oli kuntien ja kuntayhtymien sosiaalijohto. Kyselyn 122 vastaajaa edustavat 129 kuntaa.
Tutkituista palveluista kehitysvammalain mukaista työtoimintaa ja työhönvalmennusta sekä kuntouttavaa työtoimintaa järjestää yli 80 % kunnista, sosiaalihuoltolain mukaista vammaisten henkilöiden työtoimintaa 72 % ja saman lain mukaista työllistymistä tukevaa toimintaa 55 % kunnista. Suurimpana asiakasryhmänä sosiaalihuoltolain mukaisessa vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevassa toiminnassa ja työtoiminnassa ovat mielenterveyskuntoutujat, ja kuntouttavassa työtoiminnassa korostuvat asiakkaiden päihde-, mielenterveys- ja sosiaaliset ongelmat. Palvelujen asiakasmäärien ennustetaan kasvavan erityisesti kuntouttavassa työtoiminnassa.
Tutkitut palvelut toteutuvat pääosin työtoimintana työllistämisyksiköissä, ja esimerkiksi työhönvalmentajan tukea on palvelujen asiakkaille harvoin tarjolla. Kuntouttavaa työtoimintaa toteutetaan jossain määrin myös kunnan tavallisissa työyhteisöissä.
Palvelut saavuttavat hyvin niiden yleisimmän tavoitteen eli asiakkaiden toimintakyvyn ylläpitämisen ja mielekkään tekemisen tarjoamisen. Sosiaalihuoltolain mukaisessa vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevassa toiminnassa ja kuntouttavassa työtoiminnassa tavoitteena on usein myös työllistyminen, mutta palkkatyöhön tai esimerkiksi ammatilliseen kuntoutukseen ei palveluista juurikaan siirrytä.
Etenemistavoitteiden toteutumista edistäisivät selvityksen perusteella suurempi räätälöityjen työpaikkojen määrä, työnantajien tukeminen, asiakkaiden parempi toimintakyky, kuntien paremmat resurssit toteuttaa mm. työhönvalmennusta, työtoiminnan kehittäminen enemmän työelämään suuntaavaksi palveluksi sekä palkan ja eläkkeen helpompi yhteensovittaminen.
Lainsäädännön ja palvelujärjestelmän ongelmina ovat vastaajien mielestä niiden vaikeaselkoisuus ja pirstaleisuus, jotka johtavat lain kirjaviin tulkintoihin ja erilaisiin toimintakäytäntöihin eri kunnissa. Asiakkaille halutaan tarjota palveluja yksilöllisen tarpeen mukaan, ei esimerkiksi diagnoosin tai työmarkkinastatuksen perusteella. Niihin perustuva palvelujen jaottelu lisää siirtymäkynnyksiä palvelusta, etuudesta tai palvelupisteestä toiseen. Myös yhteistyötä ja työnjakoa eri toimijoiden, erityisesti sosiaalitoimen ja työ- ja elinkeinotoimiston välillä pitäisi vastaajien mielestä parantaa. Erityisesti kuntouttavan työtoiminnan rakenteeseen ja sisältöön kaivataan enemmän joustavuutta.
Tutkituista palveluista kehitysvammalain mukaista työtoimintaa ja työhönvalmennusta sekä kuntouttavaa työtoimintaa järjestää yli 80 % kunnista, sosiaalihuoltolain mukaista vammaisten henkilöiden työtoimintaa 72 % ja saman lain mukaista työllistymistä tukevaa toimintaa 55 % kunnista. Suurimpana asiakasryhmänä sosiaalihuoltolain mukaisessa vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevassa toiminnassa ja työtoiminnassa ovat mielenterveyskuntoutujat, ja kuntouttavassa työtoiminnassa korostuvat asiakkaiden päihde-, mielenterveys- ja sosiaaliset ongelmat. Palvelujen asiakasmäärien ennustetaan kasvavan erityisesti kuntouttavassa työtoiminnassa.
Tutkitut palvelut toteutuvat pääosin työtoimintana työllistämisyksiköissä, ja esimerkiksi työhönvalmentajan tukea on palvelujen asiakkaille harvoin tarjolla. Kuntouttavaa työtoimintaa toteutetaan jossain määrin myös kunnan tavallisissa työyhteisöissä.
Palvelut saavuttavat hyvin niiden yleisimmän tavoitteen eli asiakkaiden toimintakyvyn ylläpitämisen ja mielekkään tekemisen tarjoamisen. Sosiaalihuoltolain mukaisessa vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevassa toiminnassa ja kuntouttavassa työtoiminnassa tavoitteena on usein myös työllistyminen, mutta palkkatyöhön tai esimerkiksi ammatilliseen kuntoutukseen ei palveluista juurikaan siirrytä.
Etenemistavoitteiden toteutumista edistäisivät selvityksen perusteella suurempi räätälöityjen työpaikkojen määrä, työnantajien tukeminen, asiakkaiden parempi toimintakyky, kuntien paremmat resurssit toteuttaa mm. työhönvalmennusta, työtoiminnan kehittäminen enemmän työelämään suuntaavaksi palveluksi sekä palkan ja eläkkeen helpompi yhteensovittaminen.
Lainsäädännön ja palvelujärjestelmän ongelmina ovat vastaajien mielestä niiden vaikeaselkoisuus ja pirstaleisuus, jotka johtavat lain kirjaviin tulkintoihin ja erilaisiin toimintakäytäntöihin eri kunnissa. Asiakkaille halutaan tarjota palveluja yksilöllisen tarpeen mukaan, ei esimerkiksi diagnoosin tai työmarkkinastatuksen perusteella. Niihin perustuva palvelujen jaottelu lisää siirtymäkynnyksiä palvelusta, etuudesta tai palvelupisteestä toiseen. Myös yhteistyötä ja työnjakoa eri toimijoiden, erityisesti sosiaalitoimen ja työ- ja elinkeinotoimiston välillä pitäisi vastaajien mielestä parantaa. Erityisesti kuntouttavan työtoiminnan rakenteeseen ja sisältöön kaivataan enemmän joustavuutta.