Pienten synnytyssairaaloiden tulevaisuus

Abstract

Terveydenhuoltolain perusteella annetun kiireellisen hoidon asetuksen mukaan synnytyksiä hoitavassa sairaalassa pitää hoitaa vuosittain vähintään noin 1000 synnytystä. Asetuksessa säädetään laajasti myös synnytystoiminnan järjestämisen edellytyksistä, kuten valmiudesta hätä- ja kiireelliseen keisarileikkaukseen sekä vastasyntyneen hoitoon. Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi määräaikaisen poikkeusluvan asetuksen edellytyksistä viidelle pienelle synnytysyksikölle. Selvityshenkilö Kari Nieminen sai tehtäväksi tehdä arviota pienen synnytyssairaalan toiminnan edellytyksistä. Suomessa riskisynnytykset on keskitetty pääosin yliopistollisiin sairaaloihin. Vuoden 2014 synnytyssairaaloista saadut tilastot osoittavat, että hätäkeisarinleikkauksien osuus synnytyksistä oli yhtä suuri pienissä ja suurissa sairaaloissa. Hätätilanne kehittyi vajaassa kahdessa prosentissa synnytyksistä. Tällöin lapsen pitää syntyä leikkauksella 15 20 minuutissa siitä, kun hätä on todettu. Myös huonokuntoisten vastasyntyneiden määrä oli yhtä suuri pienissä ja suurissa sairaaloissa. Runsas kaksi prosenttia syntyneistä sai vastasyntyneen Apgar-pisteiksi viiden minuutin iässä kuusi tai sitä vähemmän. Laadullisesti synnytyssairaalan pieni koko ei johda vastasyntyneen tai synnyttäjän kannalta parempiin tuloksiin, vaikka tällaisia mielikuvia laajalti on luotu. Hätätilanteita varten vaaditaan kaikkiin yksiköihin hyvät valmiudet. Pienten synnytysyksiköiden lopettaminen ei merkittävästi lisää matkasynnytyksiä. Riittävän ja osaavan henkilökunnan saatavuus voi rajoittaa nykyisen synnytyssairaalaverkon ylläpitämistä. Selvityksen mukaan minimivaatimus synnytysyksikön koolle olisi 2000 synnytystä vuodessa. Maantieteellisten seikkojen vuoksi näin tiukka vaatimus ei Suomessa ole mahdollinen.