Osaamis- ja koulutustarpeiden valtakunnallisen ennakoinnin kehitttäminen

Abstract

Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 17.9.2014 koulutustarpeiden ennakoinnin koordinointia ja valmistelua varten työryhmän, jonka tehtävänä oli tehdä 31.12.2015 koordinoida koulutustarpeen ennakointijärjestelmän uudistamista, seurata uudistuksen etenemistä ja tehdä mahdollisia täsmennyksiä uudistamista koskeviin yksityiskohtiin. Työryhmä on tuottanut ensi vaiheessa Suomi osaamisen kasvu-uralle -raportin (Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksiä ja tutkimuksia 2015:14), jossa on kuvattu ehdotus koulutustarjonnan tavoitteiksi vuodelle 2020. Tässä raportissa on kuvattu työryhmän toista päätehtävää eli osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointijärjestelmän kehittämisehdotuksia. Ryhmä on kuullut työnsä aikana keskeisiä sidosryhmiä, ja valmistelutyöhön on kuulunut muun muassa sidosryhmille järjestetyn ennakointiseminaarin toteuttaminen marraskuussa 2015. Työryhmän ehdotuksen viitekehyksenä sovellettiin tiedonhallinnan prosessimallia. Sen mukaan tiedon hallinnassa sen keskeiset tekijät ja toiminnot kytkeytyvät toisiinsa muodostaen monivaiheisen syklin. Toisiinsa läheisesti kytkeytyvien prosessien hallinnan tuloksena organisaatio pyrkii sopeuttamaan toimintaansa ja käyttäytymistään yhtäältä yhteisesti asetettujen päämäärien ja toisaalta alati muuttuvien ulkoisen toimintaympäristön vaatimusten mukaisesti. Työryhmän ehdotus perustuu seuraaviin ennakointitiedon hallintaprosessin osiin: ennakointitietotarpeiden tunnistaminen, ennakointitiedon saatavuuden turvaaminen, ennakointitietojärjestelmät, ennakointitietojen jalostaminen ja viestintä sekä ennakoinnin vaikuttavuuden parantaminen. Työryhmä esittää, että ennakointitiedon tuottamisen ja kokoamisen tulisi perustua tulevaisuudessa nykyistä vuorovaikutteisempaan ja avoimempaan ennakointitiedon tuottamiseen. Opetushallinnon on tarpeen vahvistaa ennakointitietämyksen hallintaa ja olemassa olevan ennakointitiedon jalostamista eri käyttäjäryhmien tarvitsemaan muotoon. Samalla on varmistettava, että keskeisten suunnittelu- ja päätöksentekoprosessien käytössä on uusin ennakointitieto. Lisäksi ennakoinnissa on hyödynnettävä nykyistä enemmän eri alojen asiantuntemusta ja hallinnonalojen välistä yhteistyötä.