Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (KASTE 2012–2015) ulkoinen arviointi. Loppuraportti
Nikander, Jussi; Tuominen-Thuesen, Minna (2016-04-28)
Nikander, Jussi
Tuominen-Thuesen, Minna
sosiaali- ja terveysministeriö
28.04.2016
Julkaisusarja:
Raportteja ja muistioita 2016:16This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3800-7Tiivistelmä
Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman toinen ohjelmakausi eli Kasteohjelma II toteutettiin vuosina 2012–2015. Tässä raportissa on esitetty Kaste II -ohjelman ulkoisen arvioinnin tulokset.
Arviointi tuottaa tietoa ohjelman toimeenpanon onnistuneisuudesta ja ohjelman merkityksestä sosiaali- ja terveyspolitiikan ohjauksen välineenä. Arviointiaineisto on koostunut Kaste II -ohjelmaan
liittyvästä kirjallisesta materiaalista, ohjelman johtamiseen osallistuneille henkilöille kohdennetun sähköisen kyselyn tuloksista, haastatteluista sekä Kaste-ohjelman aluejohtoryhmien toiminta-aluilla järjestettyjen arviointityöpajojen tuotoksista.
Ohjelmakauden aikana havaittiin asiakaslähtöisyyden parantuneen kuntien sosiaali- ja terveyspalveluissa. Myönteiset muutokset näkyivät sekä palvelupolkuja sujuvoittaneina uusina toimintamalleina
että asenteiden muuttumisena asiakaslähtöisempään suuntaan. Ainakin osa tuloksista on Kaste-ohjelman ansiota. Ohjelmakauden aikana hyvinvointi- ja terveyserojen ei ole todettu kaventuneen.
Kaste-ohjelmalla on kuitenkin ollut vain vähän vaikutusmahdollisuuksia tavoitteen saavuttamiseen.
Toisaalta pääteltiin, että Kaste-ohjelman toimenpiteillä on todennäköisesti ollut hyvinvointi-
ja terveyserojen kasvamista hidastava vaikutus.
Kaste-ohjelman merkittävin ja kiistattomin tulos on se, että ohjelmaorganisaatio on lisännyt sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden välistä vuorovaikutusta alueilla ja alueiden kesken. Tämä on ohjannut kuntia hyödyntämään monialaista yhteistyötä toiminnan kehittämisessä myös Kasteohjelmatyön ulkopuolella.
Kaste-ohjelman keskeisimmiksi heikkouksiksi tunnistettiin raskas toimeenpano-organisaatio ja
seurannan välineiden tulkinnanvaraisuudet. Ohjelman valtakunnalliseen ohjaukseen osallistuvien
ryhmien tehtävät olivat osittain päällekkäisiä ja toimeenpanoon osallistuvien ryhmien roolit epäselviä.
Ohjelman tavoitteita ei konkretisoitu riittävän selkeästi, ja näin ollen seurantaindikaattoreiden
perusteella ei voitu tehdä yksiselitteisiä tulkintoja ohjelman tavoitteiden toteutumisesta.
Ketterämmällä ja kevyemmällä organisaatiorakenteella, tavoitteiden tarkemmalla rajauksella,
tavoiteltavien tulosten konkretisoinnilla ja tulosten mittaamista täsmentämällä ohjelmallinen työ
olisi oletettavasti tuloksellisempaa ja tulosten vaikutuksia voitaisiin todentaa luotettavammin.
Arviointi tuottaa tietoa ohjelman toimeenpanon onnistuneisuudesta ja ohjelman merkityksestä sosiaali- ja terveyspolitiikan ohjauksen välineenä. Arviointiaineisto on koostunut Kaste II -ohjelmaan
liittyvästä kirjallisesta materiaalista, ohjelman johtamiseen osallistuneille henkilöille kohdennetun sähköisen kyselyn tuloksista, haastatteluista sekä Kaste-ohjelman aluejohtoryhmien toiminta-aluilla järjestettyjen arviointityöpajojen tuotoksista.
Ohjelmakauden aikana havaittiin asiakaslähtöisyyden parantuneen kuntien sosiaali- ja terveyspalveluissa. Myönteiset muutokset näkyivät sekä palvelupolkuja sujuvoittaneina uusina toimintamalleina
että asenteiden muuttumisena asiakaslähtöisempään suuntaan. Ainakin osa tuloksista on Kaste-ohjelman ansiota. Ohjelmakauden aikana hyvinvointi- ja terveyserojen ei ole todettu kaventuneen.
Kaste-ohjelmalla on kuitenkin ollut vain vähän vaikutusmahdollisuuksia tavoitteen saavuttamiseen.
Toisaalta pääteltiin, että Kaste-ohjelman toimenpiteillä on todennäköisesti ollut hyvinvointi-
ja terveyserojen kasvamista hidastava vaikutus.
Kaste-ohjelman merkittävin ja kiistattomin tulos on se, että ohjelmaorganisaatio on lisännyt sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden välistä vuorovaikutusta alueilla ja alueiden kesken. Tämä on ohjannut kuntia hyödyntämään monialaista yhteistyötä toiminnan kehittämisessä myös Kasteohjelmatyön ulkopuolella.
Kaste-ohjelman keskeisimmiksi heikkouksiksi tunnistettiin raskas toimeenpano-organisaatio ja
seurannan välineiden tulkinnanvaraisuudet. Ohjelman valtakunnalliseen ohjaukseen osallistuvien
ryhmien tehtävät olivat osittain päällekkäisiä ja toimeenpanoon osallistuvien ryhmien roolit epäselviä.
Ohjelman tavoitteita ei konkretisoitu riittävän selkeästi, ja näin ollen seurantaindikaattoreiden
perusteella ei voitu tehdä yksiselitteisiä tulkintoja ohjelman tavoitteiden toteutumisesta.
Ketterämmällä ja kevyemmällä organisaatiorakenteella, tavoitteiden tarkemmalla rajauksella,
tavoiteltavien tulosten konkretisoinnilla ja tulosten mittaamista täsmentämällä ohjelmallinen työ
olisi oletettavasti tuloksellisempaa ja tulosten vaikutuksia voitaisiin todentaa luotettavammin.