Kätilökoulutukselle uusi suunta: Selvitys rakennevaihtoehdoista
Karttunen, Päivi; Vallimies-Patomäki, Marjukka (2015-09-23)
opetus- ja kulttuuriministeriö
23.09.2015
Julkaisusarja:
Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2015:11
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-359-0Tiivistelmä
Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannossa tehtävänä oli selvittää kätilö (AMK) – tutkintonimikkeeseen johtavan koulutuksen rakennetta. Selvityksen taustalla on se, että kätilökoulutus ei nykyisessä muodossaan täytä direktiivin 2013/55/EU säännöksiä koulutuksen laajuudesta. Selvitystyön tavoitteena oli:
- vertailla kuuden eri kätilökoulutusvaihtoehdon toimivuutta suhteessa kansalliseen ja kansainväliseen viitekehykseen
- arvioida kunkin vaihtoehdon taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset ja lainsäädännön muutostarpeet
- selvittää eri vaihtoehtoja ammattipätevyysdirektiivin näkökulmasta ja arvioida automaattisen tunnustamisen merkitystä
- selvittää eri vaihtoehtojen vaikutukset terveydenhuollon ammattihenkilönä laillistamisen ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän näkökulmasta
- tehdä esitys sopivammaksi kätilökoulutuksen malliksi perustuen em. vertailuun
- tehdä esitys koulutuksen järjestämiseen liittyvistä käytännön järjestelyistä.
OKM:n määrittelemät kätilökoulutuksen kuusi rakennevaihtoehtoa arvioitiin sisällönanalyysillä, jota varten laadittiin puolistrukturoitu arviointikehikko selitystyön tavoitteiden ja lainsäädännön pohjalta. OKM asetti selvitystyön tueksi ohjausryhmän, ja selvityksessä tehtiin yhteistyötä myös sosiaali- ja terveysministeriön, Valviran, ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arene ry:n, ammattikorkeakoulujen, HUS:n, Kunnallisen työmarkkinalaitoksen, Suomen Kätilöliitto ry:n, Tehy ry:n ja Suomen sairaanhoitajaliitto ry:n kanssa.
Kuulemisten perusteella ei löytynyt selkeää yhteistä käsitystä parhaaksi kätilökoulutuksen toteuttamismalliksi. Yhtä mieltä oltiin kuitenkin siitä, että jatkossakin kätilökoulutuksen tulee sisältää sairaanhoitajalta edellytetty osaaminen. Kätilökoulutuksen kuuden rakennevaihtoehdon arvioinnin perusteella selvityshenkilöt ehdottavat kätilökoulutuksen järjestämistä ylempänä ammattikorkeakoulututkintona. Valvira laillistaa tutkinnon suorittaneen henkilön kätilönä.
Koulutus- ja sosiaali- ja terveyspoliittiset linjaukset tuovat haasteita myös kätilökoulutuksen kehittämiseen. Terveydenhuollon rakenteelliset ratkaisut, uusien toimintamallien kehittäminen ja tehokkuusvaatimukset edellyttävät kätilön tehtävänkuvan uudistamista, korkeatasoista kliinistä asiantuntemusta sekä käytännöllistä ja teoreettista osaamista. Kätilö (ylempi AMK) –tutkinto profiloituu kliinisen hoitotyön asiantuntijan osaamiseen ja vastaa maisteritasoista Advanced Nurse Practitioner -tehtävänkuvaa.Ylempänä ammattikorkeakoulututkintona kätilökoulutus noudattaisi myös muissa Pohjoismaissa tehtyjä linjauksia.
Kätilökoulutus ylempänä ammattikorkeakoulututkintona ja EU-direktiivit täyttävänä kaksivuotisena koulutuksena edellyttävät muutoksia ammattikorkeakouluista annettuun lakiin ja asetukseen. Ylempänä ammattikorkeakoulututkintona suoritettava kätilökoulutus ehdotetaan käynnistettäväksi vuonna 2017.
- vertailla kuuden eri kätilökoulutusvaihtoehdon toimivuutta suhteessa kansalliseen ja kansainväliseen viitekehykseen
- arvioida kunkin vaihtoehdon taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset ja lainsäädännön muutostarpeet
- selvittää eri vaihtoehtoja ammattipätevyysdirektiivin näkökulmasta ja arvioida automaattisen tunnustamisen merkitystä
- selvittää eri vaihtoehtojen vaikutukset terveydenhuollon ammattihenkilönä laillistamisen ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän näkökulmasta
- tehdä esitys sopivammaksi kätilökoulutuksen malliksi perustuen em. vertailuun
- tehdä esitys koulutuksen järjestämiseen liittyvistä käytännön järjestelyistä.
OKM:n määrittelemät kätilökoulutuksen kuusi rakennevaihtoehtoa arvioitiin sisällönanalyysillä, jota varten laadittiin puolistrukturoitu arviointikehikko selitystyön tavoitteiden ja lainsäädännön pohjalta. OKM asetti selvitystyön tueksi ohjausryhmän, ja selvityksessä tehtiin yhteistyötä myös sosiaali- ja terveysministeriön, Valviran, ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arene ry:n, ammattikorkeakoulujen, HUS:n, Kunnallisen työmarkkinalaitoksen, Suomen Kätilöliitto ry:n, Tehy ry:n ja Suomen sairaanhoitajaliitto ry:n kanssa.
Kuulemisten perusteella ei löytynyt selkeää yhteistä käsitystä parhaaksi kätilökoulutuksen toteuttamismalliksi. Yhtä mieltä oltiin kuitenkin siitä, että jatkossakin kätilökoulutuksen tulee sisältää sairaanhoitajalta edellytetty osaaminen. Kätilökoulutuksen kuuden rakennevaihtoehdon arvioinnin perusteella selvityshenkilöt ehdottavat kätilökoulutuksen järjestämistä ylempänä ammattikorkeakoulututkintona. Valvira laillistaa tutkinnon suorittaneen henkilön kätilönä.
Koulutus- ja sosiaali- ja terveyspoliittiset linjaukset tuovat haasteita myös kätilökoulutuksen kehittämiseen. Terveydenhuollon rakenteelliset ratkaisut, uusien toimintamallien kehittäminen ja tehokkuusvaatimukset edellyttävät kätilön tehtävänkuvan uudistamista, korkeatasoista kliinistä asiantuntemusta sekä käytännöllistä ja teoreettista osaamista. Kätilö (ylempi AMK) –tutkinto profiloituu kliinisen hoitotyön asiantuntijan osaamiseen ja vastaa maisteritasoista Advanced Nurse Practitioner -tehtävänkuvaa.Ylempänä ammattikorkeakoulututkintona kätilökoulutus noudattaisi myös muissa Pohjoismaissa tehtyjä linjauksia.
Kätilökoulutus ylempänä ammattikorkeakoulututkintona ja EU-direktiivit täyttävänä kaksivuotisena koulutuksena edellyttävät muutoksia ammattikorkeakouluista annettuun lakiin ja asetukseen. Ylempänä ammattikorkeakoulututkintona suoritettava kätilökoulutus ehdotetaan käynnistettäväksi vuonna 2017.