Kansainvälisen tutkimusrahoituksen vastinrahoitus Suomessa
Suhonen, Tuomo (2014)
opetus- ja kulttuuriministeriö
2014
Julkaisusarja:
Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:14This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-296-8Tiivistelmä
Tässä raportissa tarkastellaan Opetus- ja kulttuuriministeriön Valtion taloudelliselta tutkimuskeskukselta (VATT) tilaaman ”Kansainvälisen tutkimusrahoituksen vastinrahoitus Suomessa” -selvityksen tuloksia. Raportissa kansallisella vastinrahoituksella tarkoitetaan kaikkea kansainvälisten tahojen rahoittamiin hankkeisiin käytettyä täydentävää kansallista rahoitusta. Ilmiön eri muotojen jäsentämiseksi kansallinen vastinrahoitus jaetaan raportissa edelleen suoraan ja epäsuoraan julkiseen vastinrahoitukseen – sen mukaan, onko julkinen rahoitus korvamerkitty kansainvälisten hankkeiden rahoittamiseen − sekä yksityiseen vastinrahoitukseen. Lisäksi organisaatiotasolla voidaan puhua organisaation omasta vastinrahoituksesta.
Selvityksessä tarkasteltiin erilaisten empiiristen aineistojen avulla kansainvälisen tutkimusrahoituksen ja kansallisen vastinrahoituksen muotoja ja määrää Suomessa lähivuosina. Tarkasteltujen Tilastokeskuksen T&K-toiminnan rahoitusta koskevien aggregaattilukujen valossa organisaatioiden ulkopuolinen, ulkomailta peräisin oleva tutkimusrahoitus on ollut Suomessa varsin pienessä osassa T&K-toiminnan rahoituksesta puhuttaessa, etenkin yrityssektorilla. Valtion tutkimusorganisaatioille, yliopistoille ja ammattikorkeakouluille ulkomainen tutkimusrahoitus – erityisesti EU-rahoitus – on kuitenkin muodostunut jossain määrin tärkeäksi tutkimusrahoituksen muodoksi.
Vastinrahoituksen määrien arvioinnissa keskityttiin pääasiallisesti kansalliseen vastinrahoitukseen Suomen kannalta keskeisissä EU:n tutkimuksen puiteohjelmissa. Euroopan komission 7. puiteohjelman hanketietokannan tietojen tarkastelu paljasti, että suomalaistoimijat maksavat tämän ohjelman hankkeiden 788 miljoonan euron Euroopan komission rahoitusta vastaan 368 miljoonaa euroa kansallista vastinrahoitusta. 7. puiteohjelman kansallisen vastinrahoituksen taakan havaittiin jakaantuvan epätasaisesti eri organisaatiotyyppien kesken, ollen esimerkiksi huomattavasti suurempi suuryrityksille ja tutkimuslaitoksille kuin yliopistoille. Tulosten perusteella puiteohjelmien vastinrahoituksen käyttö on viime vuosina kasvanut vuosi vuodelta, ollen vuonna 2013 jo yli 60 miljoonaa euroa. Horisontti 2020 -puiteohjelmassa tarjolla olevien suurien rahoitusmäärien vuoksi vastinrahoituksen tarpeen voidaan olettaa edelleen kasvavan kaudella 2014–2 020. Puiteohjelmien vastinrahoituksen lisäksi selvityksessä tarkasteltiin EU:n rakennerahastojen suoraa kansallista julkista vastinrahoitusta sekä Suomen Akatemian ja Tekesin kansainvälisen yhteistyön rahoitusta. Muiden kansainvälisten tutkimusrahoitusmuotojen osalta luotettavaa tietoa hankkeiden rahoituksesta oli heikosti saatavilla, mikä hankaloitti tarkan kokonaiskuvan muodostamista kansallisesta vastinrahoituksesta.
Selvityksen toteutti VATT:n erikoistutkija Tuomo Suhonen.
Selvityksessä tarkasteltiin erilaisten empiiristen aineistojen avulla kansainvälisen tutkimusrahoituksen ja kansallisen vastinrahoituksen muotoja ja määrää Suomessa lähivuosina. Tarkasteltujen Tilastokeskuksen T&K-toiminnan rahoitusta koskevien aggregaattilukujen valossa organisaatioiden ulkopuolinen, ulkomailta peräisin oleva tutkimusrahoitus on ollut Suomessa varsin pienessä osassa T&K-toiminnan rahoituksesta puhuttaessa, etenkin yrityssektorilla. Valtion tutkimusorganisaatioille, yliopistoille ja ammattikorkeakouluille ulkomainen tutkimusrahoitus – erityisesti EU-rahoitus – on kuitenkin muodostunut jossain määrin tärkeäksi tutkimusrahoituksen muodoksi.
Vastinrahoituksen määrien arvioinnissa keskityttiin pääasiallisesti kansalliseen vastinrahoitukseen Suomen kannalta keskeisissä EU:n tutkimuksen puiteohjelmissa. Euroopan komission 7. puiteohjelman hanketietokannan tietojen tarkastelu paljasti, että suomalaistoimijat maksavat tämän ohjelman hankkeiden 788 miljoonan euron Euroopan komission rahoitusta vastaan 368 miljoonaa euroa kansallista vastinrahoitusta. 7. puiteohjelman kansallisen vastinrahoituksen taakan havaittiin jakaantuvan epätasaisesti eri organisaatiotyyppien kesken, ollen esimerkiksi huomattavasti suurempi suuryrityksille ja tutkimuslaitoksille kuin yliopistoille. Tulosten perusteella puiteohjelmien vastinrahoituksen käyttö on viime vuosina kasvanut vuosi vuodelta, ollen vuonna 2013 jo yli 60 miljoonaa euroa. Horisontti 2020 -puiteohjelmassa tarjolla olevien suurien rahoitusmäärien vuoksi vastinrahoituksen tarpeen voidaan olettaa edelleen kasvavan kaudella 2014–2 020. Puiteohjelmien vastinrahoituksen lisäksi selvityksessä tarkasteltiin EU:n rakennerahastojen suoraa kansallista julkista vastinrahoitusta sekä Suomen Akatemian ja Tekesin kansainvälisen yhteistyön rahoitusta. Muiden kansainvälisten tutkimusrahoitusmuotojen osalta luotettavaa tietoa hankkeiden rahoituksesta oli heikosti saatavilla, mikä hankaloitti tarkan kokonaiskuvan muodostamista kansallisesta vastinrahoituksesta.
Selvityksen toteutti VATT:n erikoistutkija Tuomo Suhonen.