Korkeasti koulutetun väestön kehitys
Kalenius, Aleksi (2014)
Kalenius, Aleksi
opetus- ja kulttuuriministeriö
2014
Julkaisusarja:
Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:12This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-290-6Tiivistelmä
Korkeasti koulutettua väestöä oli vuonna 2012 yhteensä noin 1 093 000 henkilöä. Korkeasti koulutetun väestön määrä eri ikäluokissa on varsin samalla tasolla, mutta ikäluokkien välillä on olennaisia eroja siinä, millaisia korkea-asteen tutkintoja on suoritettu.
Kaikissa ikäluokissa alimman korkea-asteen tutkinnon tai alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet muodostavat yli 60 % kaikista korkeasti koulutetuista. Työikäisistä korkeasti koulutetuista 67,6 % on vuonna 2012 suorittanut alimman korkea-asteen tutkinnon tai alemman korkeakoulututkinnon. Ylemmän korkeakoulututkinnon on suorittanut noin 29,5 % ja tutkijakoulutuksen 2,9 % korkeasti koulutetuista.
Alimman korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrä on ollut laskussa koko 2000-luvun ajan, mutta yli 45-vuotiaissa ikäluokissa noin puolet kaikista korkea-asteen tutkinnon suorittaneista on suorittanut alimman korkea-asteen eli opistoasteen tutkinnon.
Korkea-asteen koulutustarjonnassa tapahtunut vakiintuminen näkyy jo 1990-luvun lopulla korkeasti koulutettujen määrän kasvun nopeana hidastumisena alle 45-vuotiaissa ikäluokissa. Vuoteen 2000 tultaessa saavutetaan jo ensimmäinen vuosi, jolloin alle 45-vuotiaiden korkeasti koulutettujen määrä laski. Koko 2000 luvun ajan alle 45-vuotiaiden korkeasti koulutettujen määrä on pysynyt varsin vakaana ja tutkinnonuudistusvuosia 2008 ja 2010 lukuun ottamatta yli 45-vuotiaat ovat muodostaneet noin 90 prosenttia korkeasti koulutettujen määrän kasvusta. Yli 45-vuotiaiden koulutustaso on näin asteittain saavuttanut alle 45-vuotiaden koulutustasoa, mikä hidastaa koko työikäisen väestön koulutusrakenteen muutosta tulevaisuudessa.
2010-luvulla koulutusrakenteen muutos on hidastunut odotetusti. Alimman korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrän lasku on kiihtynyt yhä koulutetumpien ikäluokkien siirtyessä pois työikäisestä väestöstä. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä on kasvanut olennaisesti hitaammin kuin alimman korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrä on laskenut ja vuonna 2012 alimman korkea-asteen tutkinnon tai alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä kasvoi noin 550 henkeä kun se neljä vuotta aiemmin vuonna 2008 kasvoi 8 650 henkeä. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä on kasvanut tutkinnonuudistuksen jälkeen vuosittain noin 8 600 hengellä, kuten se on tehnyt koko tutkinnonuudistuksen jälkeisen ajan. Koska alempia tutkintoja suorittaneiden määrän kasvu on pysähtynyt, jo 90,5 % korkeasti koulutettujen määrän kasvusta on 2010-luvulla muodostunut vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista.
Korkeasti koulutettujen osuus on laskussa kaikissa alle 35-vuotiaissa ikäluokissa ja on kääntymässä laskuun myös 35–39-vuotiaissa ikäluokissa, joissa vuosi 2013 jää huippuvuodeksi. Korkeakoulutettujen määrä näyttää kääntyvän samana vuonna laskuun myös 45–49-vuotiaassa ikäluokassa, koska 40-44-vuotiaat ovat ohittaneet huippukohdan vuonna 2008 Odotettavissa on, että alle 50-vuotiaiden korkeasti koulutettujen kokonaismäärä kääntyy laskuun vuosina 2013–2014.
Korkeasti koulutetun väestön sisäinen koulutusrakenne on muuttunut ammattikorkeakoulu-uudistuksen jälkeen opistoasteen tutkinnon suorittaneiden asteittain korvautuessa alemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla. Lisäksi vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus korkeasti koulutetuista on noussut. Keskimääräisten koulutuspituuksien kasvu on pitänyt korkeasti koulutettujen koulutusvuosien määrän lähes ennallaan nuorissa ikäluokissa, vaikka koulutusvuodet ovat jakautuneet aiempaa pienemmälle osalle ikäluokasta.
Kun korkeasti koulutettujen koulutusrakennetta tarkastellaan painottaen tutkinnot työn tuottavuudella, koulutustason lasku nuorissa ikäluokissa on vastaava kuin ikäluokkaosuuksia tarkasteltaessa. Keskimääräisen koulutuspituuden kasvu ei näytä riittävän kompensoimaan korkeasti koulutettujen määrän ja suhteellisen osuuden laskua. Myös tuottavuudella painotettu laskelma kertoo korkeakoulutukseen liittyvän koulutustason nousun hidastuvan 2010-luvulla ja erityisesti 2020-luvulla.
Tutkijakoulutuksen suorittaneiden määrän kasvu on hidastunut. 1990-luvun alkuvuosista 2000-luvun loppuvuosiin 900–1 000 tutkinnon suorittaneen vuosikasvusta on siirrytty 2010-luvulla noin 600 hengen vuosikasvuun. Tutkijankoulutuksen suorittaneet jakautuvat eri ikäryhmiin vuonna 2012 jo varsin tasaisesti, koska tutkijankoulutuksen suorittaneiden määrä on kasvanut erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä.
Nuorimmissa ikäluokissa tutkijakoulutuksen suorittaneiden absoluuttinen määrä näyttää vakiintuneen. Alle 30-vuotiaiden tutkijakoulutettujen määrä oli vuonna 2012 342, kun se vuonna 1980 oli 341. Alle 35-vuotiaiden tutkijakoulutettujen määrässä nykyinen noin 3 000 tutkijakoulutetun taso saavutettiin vuosituhannen vaihteessa ja 2000-luvun lopulla tapahtunut lyhytaikainen nousu tutkijakoulutettujen alle 35-vuotiaiden määrässä on kääntynyt laskuksi. Voimakkaimmin on kasvanut tutkijakoulutettujen määrä vanhimmissa ikäryhmissä. 60–64-vuotiaiden tutkijakoulutettujen määrä on 2000-luvulla 2,5-kertaistunut ja ylittänyt 4 000 tutkijakoulutettua.
Kaikissa ikäluokissa alimman korkea-asteen tutkinnon tai alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet muodostavat yli 60 % kaikista korkeasti koulutetuista. Työikäisistä korkeasti koulutetuista 67,6 % on vuonna 2012 suorittanut alimman korkea-asteen tutkinnon tai alemman korkeakoulututkinnon. Ylemmän korkeakoulututkinnon on suorittanut noin 29,5 % ja tutkijakoulutuksen 2,9 % korkeasti koulutetuista.
Alimman korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrä on ollut laskussa koko 2000-luvun ajan, mutta yli 45-vuotiaissa ikäluokissa noin puolet kaikista korkea-asteen tutkinnon suorittaneista on suorittanut alimman korkea-asteen eli opistoasteen tutkinnon.
Korkea-asteen koulutustarjonnassa tapahtunut vakiintuminen näkyy jo 1990-luvun lopulla korkeasti koulutettujen määrän kasvun nopeana hidastumisena alle 45-vuotiaissa ikäluokissa. Vuoteen 2000 tultaessa saavutetaan jo ensimmäinen vuosi, jolloin alle 45-vuotiaiden korkeasti koulutettujen määrä laski. Koko 2000 luvun ajan alle 45-vuotiaiden korkeasti koulutettujen määrä on pysynyt varsin vakaana ja tutkinnonuudistusvuosia 2008 ja 2010 lukuun ottamatta yli 45-vuotiaat ovat muodostaneet noin 90 prosenttia korkeasti koulutettujen määrän kasvusta. Yli 45-vuotiaiden koulutustaso on näin asteittain saavuttanut alle 45-vuotiaden koulutustasoa, mikä hidastaa koko työikäisen väestön koulutusrakenteen muutosta tulevaisuudessa.
2010-luvulla koulutusrakenteen muutos on hidastunut odotetusti. Alimman korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrän lasku on kiihtynyt yhä koulutetumpien ikäluokkien siirtyessä pois työikäisestä väestöstä. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä on kasvanut olennaisesti hitaammin kuin alimman korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrä on laskenut ja vuonna 2012 alimman korkea-asteen tutkinnon tai alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä kasvoi noin 550 henkeä kun se neljä vuotta aiemmin vuonna 2008 kasvoi 8 650 henkeä. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä on kasvanut tutkinnonuudistuksen jälkeen vuosittain noin 8 600 hengellä, kuten se on tehnyt koko tutkinnonuudistuksen jälkeisen ajan. Koska alempia tutkintoja suorittaneiden määrän kasvu on pysähtynyt, jo 90,5 % korkeasti koulutettujen määrän kasvusta on 2010-luvulla muodostunut vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista.
Korkeasti koulutettujen osuus on laskussa kaikissa alle 35-vuotiaissa ikäluokissa ja on kääntymässä laskuun myös 35–39-vuotiaissa ikäluokissa, joissa vuosi 2013 jää huippuvuodeksi. Korkeakoulutettujen määrä näyttää kääntyvän samana vuonna laskuun myös 45–49-vuotiaassa ikäluokassa, koska 40-44-vuotiaat ovat ohittaneet huippukohdan vuonna 2008 Odotettavissa on, että alle 50-vuotiaiden korkeasti koulutettujen kokonaismäärä kääntyy laskuun vuosina 2013–2014.
Korkeasti koulutetun väestön sisäinen koulutusrakenne on muuttunut ammattikorkeakoulu-uudistuksen jälkeen opistoasteen tutkinnon suorittaneiden asteittain korvautuessa alemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla. Lisäksi vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus korkeasti koulutetuista on noussut. Keskimääräisten koulutuspituuksien kasvu on pitänyt korkeasti koulutettujen koulutusvuosien määrän lähes ennallaan nuorissa ikäluokissa, vaikka koulutusvuodet ovat jakautuneet aiempaa pienemmälle osalle ikäluokasta.
Kun korkeasti koulutettujen koulutusrakennetta tarkastellaan painottaen tutkinnot työn tuottavuudella, koulutustason lasku nuorissa ikäluokissa on vastaava kuin ikäluokkaosuuksia tarkasteltaessa. Keskimääräisen koulutuspituuden kasvu ei näytä riittävän kompensoimaan korkeasti koulutettujen määrän ja suhteellisen osuuden laskua. Myös tuottavuudella painotettu laskelma kertoo korkeakoulutukseen liittyvän koulutustason nousun hidastuvan 2010-luvulla ja erityisesti 2020-luvulla.
Tutkijakoulutuksen suorittaneiden määrän kasvu on hidastunut. 1990-luvun alkuvuosista 2000-luvun loppuvuosiin 900–1 000 tutkinnon suorittaneen vuosikasvusta on siirrytty 2010-luvulla noin 600 hengen vuosikasvuun. Tutkijankoulutuksen suorittaneet jakautuvat eri ikäryhmiin vuonna 2012 jo varsin tasaisesti, koska tutkijankoulutuksen suorittaneiden määrä on kasvanut erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä.
Nuorimmissa ikäluokissa tutkijakoulutuksen suorittaneiden absoluuttinen määrä näyttää vakiintuneen. Alle 30-vuotiaiden tutkijakoulutettujen määrä oli vuonna 2012 342, kun se vuonna 1980 oli 341. Alle 35-vuotiaiden tutkijakoulutettujen määrässä nykyinen noin 3 000 tutkijakoulutetun taso saavutettiin vuosituhannen vaihteessa ja 2000-luvun lopulla tapahtunut lyhytaikainen nousu tutkijakoulutettujen alle 35-vuotiaiden määrässä on kääntynyt laskuksi. Voimakkaimmin on kasvanut tutkijakoulutettujen määrä vanhimmissa ikäryhmissä. 60–64-vuotiaiden tutkijakoulutettujen määrä on 2000-luvulla 2,5-kertaistunut ja ylittänyt 4 000 tutkijakoulutettua.