Selvitys henkilökohtaisista koulutustileistä. Ehdotukset ja vaikuttavuuden arviointi. Loppuraportti.
Lehtinen, Erno; Mielityinen, Ida (2012-11-20)
opetus- ja kulttuuriministeriö
20.11.2012
Julkaisusarja:
Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:27
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-188-6
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-188-6
Tiivistelmä
Kansalaisten henkilökohtaisten koulutustilien käyttöönottoa käsittelevän selvitystyön loppuraportti pohjautuu keväällä julkaistuun väliraporttiin (OKM, 2012:12). Väliraportissa selvityshenkilöt totesivat, että julkisin varoin toteutettu universaali koulutustilimalli on haastavaa sovittaa yhteen erilaisten tilimallille asetettujen tavoitteiden kanssa. Yleisenä tavoitteena koulutustileillä on yksilön kysyntä- ja tarvelähtöisyyden lisääminen aikuiskoulutuksessa. Tavoite edellyttää aikuiskoulutuksen rahoituksen ja rakenteiden uudistamista.
Selvityksessä todetaan, että keskeisimmät ratkaistavat ongelmat aikuiskoulutuksessa liittyvät kahtalaisiin haasteisiin. Yhtäältä ongelmana on vähän tai ei-lainkaan koulutukseen osallistuvien suuri joukko, joiden koulutukseen saaminen ja koulutuskysynnän synnyttäminen edellyttävät voimakkaita ja eri ryhmien tarpeet huomioivia kohdennettuja toimia. Toisaalta taas korkeaa asiantuntemusta ja ammattitaitoa palvelevassa aikuiskoulutuksen rahoituksessa ja tarjonnassa on nähtävissä selviä puutteita ja jäykkyyttä. Tunnistetut ongelmat estävät eri ryhmien kysyntä- ja tarvelähtöisyyden toteutumista tällä hetkellä. Selvitystyön ehdotus ottaa huomioon asetettujen tavoitteiden ohella vaikean julkisen talouden tilanteen, toteutetut kehittämistoimet sekä koulutuksen eri sektoreilla meneillään olevat kehittämisprosessit.
Selvityshenkilöiden esityksessä koulutuksessa aliedustettujen ryhmien koulutukseen pääsyä tuettaisiin kasvattamalla voimakkaasti olemassa olevan opintosetelityyppisen rahoituksen osuutta vapaan sivistystyön rahoituksessa. Ehdotuksen mukaan hakevan ja ohjauksellisen toiminnan osuutta kokonaisrahoituksesta kasvatettaisiin selvästi. Nykyistä koulutuksen käyttäjien piiriä laajennettaisiin erityisesti niihin, jotka eivät nyt osallistu koulutukseen lainkaan. Toiminnan vaikuttavuutta vahvistettaisiin myös liittämällä rahoituksellinen kannustin alueelliseen yhteistyöhön. Hakevan ja ohjauksellisen toiminnan kautta saataisiin esiin uutta koulutuskysyntää ja tietoa nyt koulutuksen ulkopuolella olevien ryhmien koulutuksellisista tarpeista. Tällöin voitaisiin myös kehittää näitä tarpeita vastaavaa koulutusta. Opintosetelimallia kokeiltaisiin myös ammatillisessa lisäkoulutuksessa, jossa opintomaksut saattavat olla hyvinkin korkeita. Ammatillinen koulutus vastaa myös usein parhaiten esimerkiksi matalan pohjakoulutuksen omaavien ihmisten koulutuksellisia tarpeita.
Selvityshenkilöt ehdottavat myös koulutustilimallin luomista Suomeen, jolloin jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla yli 25-vuotiaalla olisi mahdollista avata henkilökohtainen koulutustili. Tilin aukaiseminen edellyttäisi omaa säästöosuutta, jota tuettaisiin valtion vastinrahoituksella. Tavoitteena on aikuiskoulutuksen rahoituspohjan laajentaminen, uudenlaisen kouluttautumisen kulttuurin synnyttäminen ja tätä kautta koulutustarjonnan dynamiikan vahvistaminen. Vastinrahoitus ohjaisi yksityistä kulutusta koulutukseen. Uudistuksia tarvitaan, jotta Suomi voi pärjätä globaalisssa kilpailussa korkeatasoisen työvoimansa avulla. Rahoituspohjan laajentaminen mahdollistaisi myös julkisen rahoituksen kohdentamisen koulutuksessa aliedustettuihin ryhmiin.
Selvityksessä todetaan, että keskeisimmät ratkaistavat ongelmat aikuiskoulutuksessa liittyvät kahtalaisiin haasteisiin. Yhtäältä ongelmana on vähän tai ei-lainkaan koulutukseen osallistuvien suuri joukko, joiden koulutukseen saaminen ja koulutuskysynnän synnyttäminen edellyttävät voimakkaita ja eri ryhmien tarpeet huomioivia kohdennettuja toimia. Toisaalta taas korkeaa asiantuntemusta ja ammattitaitoa palvelevassa aikuiskoulutuksen rahoituksessa ja tarjonnassa on nähtävissä selviä puutteita ja jäykkyyttä. Tunnistetut ongelmat estävät eri ryhmien kysyntä- ja tarvelähtöisyyden toteutumista tällä hetkellä. Selvitystyön ehdotus ottaa huomioon asetettujen tavoitteiden ohella vaikean julkisen talouden tilanteen, toteutetut kehittämistoimet sekä koulutuksen eri sektoreilla meneillään olevat kehittämisprosessit.
Selvityshenkilöiden esityksessä koulutuksessa aliedustettujen ryhmien koulutukseen pääsyä tuettaisiin kasvattamalla voimakkaasti olemassa olevan opintosetelityyppisen rahoituksen osuutta vapaan sivistystyön rahoituksessa. Ehdotuksen mukaan hakevan ja ohjauksellisen toiminnan osuutta kokonaisrahoituksesta kasvatettaisiin selvästi. Nykyistä koulutuksen käyttäjien piiriä laajennettaisiin erityisesti niihin, jotka eivät nyt osallistu koulutukseen lainkaan. Toiminnan vaikuttavuutta vahvistettaisiin myös liittämällä rahoituksellinen kannustin alueelliseen yhteistyöhön. Hakevan ja ohjauksellisen toiminnan kautta saataisiin esiin uutta koulutuskysyntää ja tietoa nyt koulutuksen ulkopuolella olevien ryhmien koulutuksellisista tarpeista. Tällöin voitaisiin myös kehittää näitä tarpeita vastaavaa koulutusta. Opintosetelimallia kokeiltaisiin myös ammatillisessa lisäkoulutuksessa, jossa opintomaksut saattavat olla hyvinkin korkeita. Ammatillinen koulutus vastaa myös usein parhaiten esimerkiksi matalan pohjakoulutuksen omaavien ihmisten koulutuksellisia tarpeita.
Selvityshenkilöt ehdottavat myös koulutustilimallin luomista Suomeen, jolloin jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla yli 25-vuotiaalla olisi mahdollista avata henkilökohtainen koulutustili. Tilin aukaiseminen edellyttäisi omaa säästöosuutta, jota tuettaisiin valtion vastinrahoituksella. Tavoitteena on aikuiskoulutuksen rahoituspohjan laajentaminen, uudenlaisen kouluttautumisen kulttuurin synnyttäminen ja tätä kautta koulutustarjonnan dynamiikan vahvistaminen. Vastinrahoitus ohjaisi yksityistä kulutusta koulutukseen. Uudistuksia tarvitaan, jotta Suomi voi pärjätä globaalisssa kilpailussa korkeatasoisen työvoimansa avulla. Rahoituspohjan laajentaminen mahdollistaisi myös julkisen rahoituksen kohdentamisen koulutuksessa aliedustettuihin ryhmiin.