Kansainvälisyyskasvatus 2010 -ohjelman arviointi
opetus- ja kulttuuriministeriö
04.03.2011
Julkaisusarja:
Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:13
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-028-5
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-028-5
Tiivistelmä
Opetus- ja kulttuuriministeriö antoi 26.5.2010 toimeksiannon Kansainvälisyyskasvatus 2010 -ohjelman (Opetusministeriön julkaisuja 2007:11) kansallisesta arvioinnista professori emerita Rauni Räsäselle. Toimeksiannon mukaan tuli arvioida 1) ohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteuttamisastetta ja toteutumista, 2) kansallisesta näkökulmasta Global Education Network Europe GENE -verkoston Suomen globaalikasvatuksen kenttää koskevan seurantaraportin (2011) tulokset ja suositukset, 3) opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan toimijoiden (mm. Opetushallitus, CIMO, Suomen Akatemia) toteuttamia toimenpiteitä ja realistisia mahdollisuuksia ohjelman tehokkaaseen toimeenpanoon, 4) kansainvälisyyskasvatuksen kentällä toimivien kansalaisjärjestöjen toimintaa ja toimintamahdollisuuksia, 5) hallinnonalojen keskinäistä työnjakoa ohjelman toteuttamisessa, sekä 6) esittää opetus- ja kulttuuriministeriölle ohjelman toteutukseen tarvittavat toimenpiteet.
Kirjallisena aineistona arvioinnissa käytettiin politiikkalinjauksia, ohjelmia ja suunnitelmia, projektikuvauksia, globaalikasvatusmateriaaleja, selvityksiä ja arviointeja sekä kirjallisia lausuntoja, jotka kerättiin kyselykaavakkeen avulla. Näiden lisäksi tehtiin asiantuntijahaastatteluita. Kansainvälisyyskasvatus 2010 -ohjelmassa vastuutettuja toimijatahoja pyrittiin tavoittamaan mahdollisimman laajasti ja monipuolisesti: ministeriöitä, toimikuntia ja neuvottelukuntia, korkeakouluja, tutkimusinstituutteja, järjestöjä, yhdistyksiä, liittoja, paikallishallinnon toimijoita, uskonnollisia yhdyskuntia sekä muita toimijoita, joiden katsottiin liittyvän keskeisesti ohjelman toteutukseen. Kirjallisen lausunnon tai haastattelun kautta arviointiin osallistui 53 organisaatiota. Kirjallinen raportointipyyntö lähetettiin 114 organisaatiolle, joista 41 kpl (36 %) palautti lausunnon. Haastatteluihin osallistui 70 asiantuntijaa.
Arvioinnin perusteella todetaan, että Kansainvälisyyskasvatus 2010 -ohjelman tunnettavuus ja vaikuttavuus on jäänyt vähäiseksi, mutta silti monella taholla toteutetaan globaalikasvatusta merkittävässäkin määrin. Vastaajat kokivat hyvin tärkeäksi, että kansallinen globaalikasvatusta ohjaava asiakirja oli luotu. Globaalikasvatus on laaja kokonaisuus, ja globaaliin vastuuseen ohjaavat tavoitteet ulottuvat elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti niin formaalin, informaalin kuin nonformaalinkin koulutuksen kentälle. Tämä ohjelman kokonaisvaltainen tulokulma koettiin lähes ainoaksi oikeaksi, mutta samalla tehokkaalle toimeenpanolle ja kohderyhmien tavoittamiselle erittäin haasteelliseksi. Ohjelman päätavoitteet nähtiin yhä ajankohtaisiksi, ja vastaajat näkivät tärkeimmäksi systemaattisen ja koordinoidun toimeenpanon ja prosessin "haltuun ottamisen".
Arvioija on raportissaan esittänyt opetus- ja kulttuuriministeriölle kaksikymmentä suositusta jatkotoimenpiteiksi, joista tärkeimmät liittyvät ministeriöiden - etenkin opetus- ja kulttuuriministeriön, ulkoasiainministeriön, sisäasianministeriön, ympäristöministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön - välisen vuoropuhelun tiivistämiseen ja roolien selkeyttämiseen, kansallisen koordinaatio- ja seurantamekanismin luomiseen sekä arviointijärjestelmän laatimiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriöllä nähdään olevan keskeinen ohjausvastuu. Formaalilla koulutuksella on erityisen suuri rooli, ja etenkin opetussuunnitelmien uudistamisprosessiin ja opetusalan henkilöstön koulutukseen tulee kiinnittää huomiota. Laajan ja moninaisen kansalaisjärjestökentän rooli ja asiantuntemus, vapaan sivistystyön kentällä piilevä potentiaali sekä lukuisten kansainväliseen liikkuvuuteen ja -yhteistyöhön pyrkivien ohjelmien merkitys globaalikasvatuksen toteuttamisessa tulee myös tunnustaa. Lisäksi nostetaan tarve jatkaa terminologista vuoropuhelua globaalikasvatukseen liittyvien käsitteiden välillä, ja erityisesti tulee tarkastella globaalikasvatuksen ja kestävää kehitystä edistävän koulutuksen välistä suhdetta. Koska molemmat pyrkivät laajasti ymmärrettynä samoihin tavoitteisiin, on syytä pohtia, voitaisiinko globaalikasvatusta synergioiden hyödyntämiseksi kehittää kokonaisuudessaan kestävää kehitystä edistävän koulutuksen yhteydessä.
Kirjallisena aineistona arvioinnissa käytettiin politiikkalinjauksia, ohjelmia ja suunnitelmia, projektikuvauksia, globaalikasvatusmateriaaleja, selvityksiä ja arviointeja sekä kirjallisia lausuntoja, jotka kerättiin kyselykaavakkeen avulla. Näiden lisäksi tehtiin asiantuntijahaastatteluita. Kansainvälisyyskasvatus 2010 -ohjelmassa vastuutettuja toimijatahoja pyrittiin tavoittamaan mahdollisimman laajasti ja monipuolisesti: ministeriöitä, toimikuntia ja neuvottelukuntia, korkeakouluja, tutkimusinstituutteja, järjestöjä, yhdistyksiä, liittoja, paikallishallinnon toimijoita, uskonnollisia yhdyskuntia sekä muita toimijoita, joiden katsottiin liittyvän keskeisesti ohjelman toteutukseen. Kirjallisen lausunnon tai haastattelun kautta arviointiin osallistui 53 organisaatiota. Kirjallinen raportointipyyntö lähetettiin 114 organisaatiolle, joista 41 kpl (36 %) palautti lausunnon. Haastatteluihin osallistui 70 asiantuntijaa.
Arvioinnin perusteella todetaan, että Kansainvälisyyskasvatus 2010 -ohjelman tunnettavuus ja vaikuttavuus on jäänyt vähäiseksi, mutta silti monella taholla toteutetaan globaalikasvatusta merkittävässäkin määrin. Vastaajat kokivat hyvin tärkeäksi, että kansallinen globaalikasvatusta ohjaava asiakirja oli luotu. Globaalikasvatus on laaja kokonaisuus, ja globaaliin vastuuseen ohjaavat tavoitteet ulottuvat elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti niin formaalin, informaalin kuin nonformaalinkin koulutuksen kentälle. Tämä ohjelman kokonaisvaltainen tulokulma koettiin lähes ainoaksi oikeaksi, mutta samalla tehokkaalle toimeenpanolle ja kohderyhmien tavoittamiselle erittäin haasteelliseksi. Ohjelman päätavoitteet nähtiin yhä ajankohtaisiksi, ja vastaajat näkivät tärkeimmäksi systemaattisen ja koordinoidun toimeenpanon ja prosessin "haltuun ottamisen".
Arvioija on raportissaan esittänyt opetus- ja kulttuuriministeriölle kaksikymmentä suositusta jatkotoimenpiteiksi, joista tärkeimmät liittyvät ministeriöiden - etenkin opetus- ja kulttuuriministeriön, ulkoasiainministeriön, sisäasianministeriön, ympäristöministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön - välisen vuoropuhelun tiivistämiseen ja roolien selkeyttämiseen, kansallisen koordinaatio- ja seurantamekanismin luomiseen sekä arviointijärjestelmän laatimiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriöllä nähdään olevan keskeinen ohjausvastuu. Formaalilla koulutuksella on erityisen suuri rooli, ja etenkin opetussuunnitelmien uudistamisprosessiin ja opetusalan henkilöstön koulutukseen tulee kiinnittää huomiota. Laajan ja moninaisen kansalaisjärjestökentän rooli ja asiantuntemus, vapaan sivistystyön kentällä piilevä potentiaali sekä lukuisten kansainväliseen liikkuvuuteen ja -yhteistyöhön pyrkivien ohjelmien merkitys globaalikasvatuksen toteuttamisessa tulee myös tunnustaa. Lisäksi nostetaan tarve jatkaa terminologista vuoropuhelua globaalikasvatukseen liittyvien käsitteiden välillä, ja erityisesti tulee tarkastella globaalikasvatuksen ja kestävää kehitystä edistävän koulutuksen välistä suhdetta. Koska molemmat pyrkivät laajasti ymmärrettynä samoihin tavoitteisiin, on syytä pohtia, voitaisiinko globaalikasvatusta synergioiden hyödyntämiseksi kehittää kokonaisuudessaan kestävää kehitystä edistävän koulutuksen yhteydessä.