Tohtoritarve 2020-luvulla : Ennakointia tohtorien työmarkkinoiden ja tutkintotarpeiden pitkän aikavälin kehityksestä
opetus- ja kulttuuriministeriö
2010
Julkaisusarja:
Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:13
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-937-0Tiivistelmä
Ennakointihankkeen tutkimusongelman viitekehyksen on määrittänyt opetusministeriö, jonka mukaan tohtoritutkintojen määrällistä tarvetta olisi tarpeen ennakoida koulutusaloittain mutta myös työelämän laajemmat osaamistarpeet huomioiden. Hankkeen tarkoituksena on ollut laatia ensinnäkin ennakointimalli tutkijoiden pitkän aikavälin koulutustarpeen arvioimiseksi. Mallissa on tullut ottaa erityisesti huomioon tutkijoiden ikärakenteen muutos, työmarkkinoiden muutostrendit ja tutkijoiden työllisyyteen ja koulutukseen liittyvät aikaisemmat selvitykset. Toiseksi hankkeessa on tullut arvioida kehitettävällä ennakointimallilla tutkijoiden koulutustarve koulutusaloittain vuosille 2011–2016 laadittavan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman käyttöön. Ennakointihanke on toteutettu yhteistyössä Koulutustarpeiden ennakoinnin ja koulutustarpeiden mitoittamisen valmisteluryhmän (Koulutustarjonta 2016 -työryhmä) kanssa.
Aikaisemmista tutkimuksista käy ilmi, että kaikkia koulutusaloja koskevaa pitkän aikavälin tohtorikoulutustarvetta ei ole ennakoitu aikaisemmin kovin tarkalla koulutus- ja tai opintoalaluokituksella. Lisäksi tohtorikoulutuksen tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä seuranta- ja arviointitutkimuksiin menneestä kehityksestä eikä tulevaisuuden työmarkkinoiden kysyntälähtöisistä koulutusalakohtaisista tutkintotarpeista. Foredata Oy:n toteuttaman ennakointihankkeen tavoitteena on ollutkin täydentää aikaisempaa seurantalähtöistä tutkimusta kehittämällä pitkän aikavälin tohtorien työelämän tarpeisiin perustuvan ennakointimallin, jossa huomioidaan myös opetusministeriön koulutus- ja tiedepoliittiset tavoitteet. Hankkeen tavoitteena on ollut ennen kaikkea luoda mahdollisimman hyvät edellytykset laatia seuraavan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman (2011–2016) tueksi tohtoritutkintojen tarve-ennusteet. Lisäksi hankkeen yhteydessä on tehty tohtorien viimeaikaisia koulutus- ja työmarkkinoita kuvaava tilastokatsaus.
Hankkeessa on ollut uutena näkökulmana tohtorikoulutuksen ennakoinnissa pitkän aikavälin (10–15 vuotta) tohtorien työvoiman kysyntäennusteiden ja tutkintotuotoksen tarjonnan ennustaminen samanaikaisesti. Tätä tohtorityövoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa on tarkasteltu kolmen eri kysyntäskenaarion kautta. Tohtorityövoiman kysyntäskenaariot on luotu kuvaamaan tohtorien ja alempien koulutusasteiden suorittaneiden välisen kilpailuasetelman vaihtoehtoisia kehitysuria eri ammateissa, jossa on hyödynnetty aikasarjatietoja. Hankkeessa on analysoitu lisäksi tohtorityövoiman osaamisvarannon eli tohtorityövoiman määrän ja tutkintorakenteen kehitysarvioita. Tämän perusteella voidaan arvioida tarkemmin, mitä viime vuosina tehdyt investoinnit tohtorikoulutukseen määrälliseen kehittämiseen tuottavat Suomen osaamisintensiivisen yhteiskuntapolitiikan tueksi. Hankkeen tavoitteena onkin ollut tuottaa uusia näkökulmia tohtoritarpeiden määrälliseksi mitoittamiseksi, mutta samaan aikaan tuottaa ajankohtaista tietoa tohtorien työ- ja koulutusmarkkinoiden kehityksestä.
Ennakointihankkeessa luodun kohtaantomallin tulosten mukaan tohtorien vuosittainen noin 1 600 tutkinnon määrä on tasapainossa tohtorien työmarkkinakysynnän kanssa, jos viime vuosien tohtorien työllistymiskehitys asiantuntija-ammatteihin jatkuu 2020-luvulle. Sitä vastoin jos tohtorien työllistyminen asiantuntija-ammatteihin ei jatkuisi viime vuosien tapaan vaan pysyisi ennallaan, saattaa tohtorien työmarkkinatilanne johtaa joidenkin koulutusalojen kohdalla työttömyyden kasvuun tai tohtorityövoiman maastamuuton lisääntymiseen. Tohtorien työllistymisnäkymien näkökulmasta on kuitenkin olennaista, että tällä hetkellä vain hieman yli 2 prosenttia työllisistä tohtoreista toimii täysin koulutusta vastaamattomissa ammattiosaajien tehtävissä.
Hankkeen ennakointitulosten mukaan tohtoritutkintojen lisäystarvetta on arvioitava erityisesti oikeustieteen, kemian, prosessi-, kemian ja materiaalitekniikan sekä lääketieteen opintoaloilla. Näiden opintoalojen tohtoreista on kohtaantoennustemallin mukaan tarvetta kaikkien hankkeessa muodostettujen tohtorien kysyntäskenaarioiden mukaan. Sen sijaan tohtoritutkintojen vähennystarvetta on arvioitava työvoimatarpeiden näkökulmasta erityisesti kulttuurin- ja taiteiden tutkimuksen, liiketalouden ja kaupan, hallinnon, tietojenkäsittelyn, sähkö- ja automaatiotekniikan ja terveysalan opintoaloilla.
Kuten selvityksessä on mainittu, ennakointinäkökulmasta ei ole mielekästä ennustaa tarkkoja absoluuttisia määriä tohtoritutkintojen tavoitteellisen määrän asettamiseksi, vaan osoittaa keskeisiä muutossuuntia, joita tulee analysoida tarkemmin esimerkiksi asiantuntijaraatityöskentelyn kautta. Lisäksi on korostettava, että työmarkkinalähtöisten tohtoritarvelaskelmien ohella tarvitaan tavoiteltuun yhteiskuntapolitiikkaan perustuvia ja tiede- ja koulutuspoliittislähtöisiä tavoitteellisia koulutusalakohtaisia tutkintotavoitteita, joiden kautta luodaan kasvumahdollisuuksia erityisesti uusille ja potentiaalisille tutkimusaloille Suomessa.
Aikaisemmista tutkimuksista käy ilmi, että kaikkia koulutusaloja koskevaa pitkän aikavälin tohtorikoulutustarvetta ei ole ennakoitu aikaisemmin kovin tarkalla koulutus- ja tai opintoalaluokituksella. Lisäksi tohtorikoulutuksen tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä seuranta- ja arviointitutkimuksiin menneestä kehityksestä eikä tulevaisuuden työmarkkinoiden kysyntälähtöisistä koulutusalakohtaisista tutkintotarpeista. Foredata Oy:n toteuttaman ennakointihankkeen tavoitteena on ollutkin täydentää aikaisempaa seurantalähtöistä tutkimusta kehittämällä pitkän aikavälin tohtorien työelämän tarpeisiin perustuvan ennakointimallin, jossa huomioidaan myös opetusministeriön koulutus- ja tiedepoliittiset tavoitteet. Hankkeen tavoitteena on ollut ennen kaikkea luoda mahdollisimman hyvät edellytykset laatia seuraavan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman (2011–2016) tueksi tohtoritutkintojen tarve-ennusteet. Lisäksi hankkeen yhteydessä on tehty tohtorien viimeaikaisia koulutus- ja työmarkkinoita kuvaava tilastokatsaus.
Hankkeessa on ollut uutena näkökulmana tohtorikoulutuksen ennakoinnissa pitkän aikavälin (10–15 vuotta) tohtorien työvoiman kysyntäennusteiden ja tutkintotuotoksen tarjonnan ennustaminen samanaikaisesti. Tätä tohtorityövoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa on tarkasteltu kolmen eri kysyntäskenaarion kautta. Tohtorityövoiman kysyntäskenaariot on luotu kuvaamaan tohtorien ja alempien koulutusasteiden suorittaneiden välisen kilpailuasetelman vaihtoehtoisia kehitysuria eri ammateissa, jossa on hyödynnetty aikasarjatietoja. Hankkeessa on analysoitu lisäksi tohtorityövoiman osaamisvarannon eli tohtorityövoiman määrän ja tutkintorakenteen kehitysarvioita. Tämän perusteella voidaan arvioida tarkemmin, mitä viime vuosina tehdyt investoinnit tohtorikoulutukseen määrälliseen kehittämiseen tuottavat Suomen osaamisintensiivisen yhteiskuntapolitiikan tueksi. Hankkeen tavoitteena onkin ollut tuottaa uusia näkökulmia tohtoritarpeiden määrälliseksi mitoittamiseksi, mutta samaan aikaan tuottaa ajankohtaista tietoa tohtorien työ- ja koulutusmarkkinoiden kehityksestä.
Ennakointihankkeessa luodun kohtaantomallin tulosten mukaan tohtorien vuosittainen noin 1 600 tutkinnon määrä on tasapainossa tohtorien työmarkkinakysynnän kanssa, jos viime vuosien tohtorien työllistymiskehitys asiantuntija-ammatteihin jatkuu 2020-luvulle. Sitä vastoin jos tohtorien työllistyminen asiantuntija-ammatteihin ei jatkuisi viime vuosien tapaan vaan pysyisi ennallaan, saattaa tohtorien työmarkkinatilanne johtaa joidenkin koulutusalojen kohdalla työttömyyden kasvuun tai tohtorityövoiman maastamuuton lisääntymiseen. Tohtorien työllistymisnäkymien näkökulmasta on kuitenkin olennaista, että tällä hetkellä vain hieman yli 2 prosenttia työllisistä tohtoreista toimii täysin koulutusta vastaamattomissa ammattiosaajien tehtävissä.
Hankkeen ennakointitulosten mukaan tohtoritutkintojen lisäystarvetta on arvioitava erityisesti oikeustieteen, kemian, prosessi-, kemian ja materiaalitekniikan sekä lääketieteen opintoaloilla. Näiden opintoalojen tohtoreista on kohtaantoennustemallin mukaan tarvetta kaikkien hankkeessa muodostettujen tohtorien kysyntäskenaarioiden mukaan. Sen sijaan tohtoritutkintojen vähennystarvetta on arvioitava työvoimatarpeiden näkökulmasta erityisesti kulttuurin- ja taiteiden tutkimuksen, liiketalouden ja kaupan, hallinnon, tietojenkäsittelyn, sähkö- ja automaatiotekniikan ja terveysalan opintoaloilla.
Kuten selvityksessä on mainittu, ennakointinäkökulmasta ei ole mielekästä ennustaa tarkkoja absoluuttisia määriä tohtoritutkintojen tavoitteellisen määrän asettamiseksi, vaan osoittaa keskeisiä muutossuuntia, joita tulee analysoida tarkemmin esimerkiksi asiantuntijaraatityöskentelyn kautta. Lisäksi on korostettava, että työmarkkinalähtöisten tohtoritarvelaskelmien ohella tarvitaan tavoiteltuun yhteiskuntapolitiikkaan perustuvia ja tiede- ja koulutuspoliittislähtöisiä tavoitteellisia koulutusalakohtaisia tutkintotavoitteita, joiden kautta luodaan kasvumahdollisuuksia erityisesti uusille ja potentiaalisille tutkimusaloille Suomessa.