Lapsen oikeuksien kansallinen viestintästrategia : Oikeuksista on vähän käyttöä ihmisille, jos he eivät tiedä niistä
opetus- ja kulttuuriministeriö
14.04.2010
Julkaisusarja:
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:14
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-876-2Tiivistelmä
Suomessa ratifioitu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus velvoittaa sopimusvaltioita tiedottamaan sopimuksen sisällöstä. Tähän mennessä Suomen valtion tiedottaminen lapsen oikeuksista on ollut puutteellista, ja järjestöt ovat huolehtineet tiedottamisesta lähestulkoon yksin.
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin perusti 23.2.2009 kansallisen viestintä- ja vaikuttamiskampanjan johtoryhmän, jonka tavoitteena on ollut vahvistaa valtiovallan osuutta lapsen oikeuksista tiedottamisessa ja hakea kokemusta pysyvien tiedotusvastuiden luomiseksi. Työryhmä työskenteli 31.3.2010 saakka.
Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman koordinoiman kansallisen viestintä- ja vaikuttamiskampanjan johtoryhmän tehtävänä on ollut mm.
1. toimia yhteistyöelimenä kampanjan eri tahojen välillä tiedonkulun varmistamiseksi kampanjavuoden 2009 aikana ja
2. kerätä kokemukset tiedotuskampanjasta ja niiden pohjalta esittää ehdotukset
- lapsen oikeuksien kansalliseksi viestintästrategiaksi
- valtiovallan vastuunjaosta ministeriöiden kesken YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tiedottamisesta.
Työryhmän ehdotukset:
1. Valtiovalta luo rakenteet ja jatkuvuuden lapsen oikeuksien sopimusta koskevalle viestinnälle, koulutukselle sekä niiden rahoitukselle
2. Mediaviestintää tehostetaan
3. Lapsen oikeuksien sopimuksen päivä määrätään liputuspäiväksi
4. Lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta seurataan säännöllisesti
5. Laaditaan lapsiystävällinen toimija -kriteeristö
6. Lasten ja nuorten osallisuutta lasten oikeuksien viestinnässä lisätään
7. Lapsen oikeuksien sopimus sisällytetään koulujen opetukseen
8. Ammatti- ja täydennyskoulutukseen kehitetään suunnitelmallisesti opetusta lapsen oikeuksien sopimuksesta
9. YK:n lapsenoikeuksien komitealle annettavaa määräaikaisraportointia kehitetään
Työryhmä katsoo että viestintätyölle on luotava pysyvä yhteistyörakenne eri toimijoiden kesken ja viestintää koordinoimaan on nimettävä pääasiallinen vastuutaho valtionhallintoon. Viestinnän on perustuttava laajaan yhteistyöhön valtion, järjestöjen ja kirkon toimijoiden kesken. Viestinnälle on varattava valtion budjetissa riittävät resurssit ja jatkuvuus on varmistettava.
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin perusti 23.2.2009 kansallisen viestintä- ja vaikuttamiskampanjan johtoryhmän, jonka tavoitteena on ollut vahvistaa valtiovallan osuutta lapsen oikeuksista tiedottamisessa ja hakea kokemusta pysyvien tiedotusvastuiden luomiseksi. Työryhmä työskenteli 31.3.2010 saakka.
Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman koordinoiman kansallisen viestintä- ja vaikuttamiskampanjan johtoryhmän tehtävänä on ollut mm.
1. toimia yhteistyöelimenä kampanjan eri tahojen välillä tiedonkulun varmistamiseksi kampanjavuoden 2009 aikana ja
2. kerätä kokemukset tiedotuskampanjasta ja niiden pohjalta esittää ehdotukset
- lapsen oikeuksien kansalliseksi viestintästrategiaksi
- valtiovallan vastuunjaosta ministeriöiden kesken YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tiedottamisesta.
Työryhmän ehdotukset:
1. Valtiovalta luo rakenteet ja jatkuvuuden lapsen oikeuksien sopimusta koskevalle viestinnälle, koulutukselle sekä niiden rahoitukselle
2. Mediaviestintää tehostetaan
3. Lapsen oikeuksien sopimuksen päivä määrätään liputuspäiväksi
4. Lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta seurataan säännöllisesti
5. Laaditaan lapsiystävällinen toimija -kriteeristö
6. Lasten ja nuorten osallisuutta lasten oikeuksien viestinnässä lisätään
7. Lapsen oikeuksien sopimus sisällytetään koulujen opetukseen
8. Ammatti- ja täydennyskoulutukseen kehitetään suunnitelmallisesti opetusta lapsen oikeuksien sopimuksesta
9. YK:n lapsenoikeuksien komitealle annettavaa määräaikaisraportointia kehitetään
Työryhmä katsoo että viestintätyölle on luotava pysyvä yhteistyörakenne eri toimijoiden kesken ja viestintää koordinoimaan on nimettävä pääasiallinen vastuutaho valtionhallintoon. Viestinnän on perustuttava laajaan yhteistyöhön valtion, järjestöjen ja kirkon toimijoiden kesken. Viestinnälle on varattava valtion budjetissa riittävät resurssit ja jatkuvuus on varmistettava.