Yliopistojen rakenteellinen kehittäminen, akateemiset yhteisöt ja muutos : RAKE-yhteishankkeen (2008–2009) loppuraportti
opetus- ja kulttuuriministeriö
2010
Julkaisusarja:
Opetusministeriön julkaisuja 2010:5This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-838-0Tiivistelmä
Tämä raportti perustuu opetusministeriön rahoittaman RAKE – Yliopistojen rakenteellinen kehittäminen, akateemiset yhteisöt ja muutos yhteishankkeen (2008–2009) tuloksiin. Kokonaishanke koostui seuraavista kolmesta osahankkeesta: Tampereen yliopiston tieteen-, teknologian- ja innovaatiotutkimuksen yksikössä (TaSTI) toteutettu Tutkimusyhteisöjen ja akateemisen työn muutos -tutkimushanke, Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksessa (KTL) toteutettu Koulutus, opetus ja oppiminen korkeakoulujen rakenteellisessa kehittämisessä -tutkimushanke ja Tampereen yliopiston Johtamistieteiden laitoksen Higher Education Group -yksikössä (HEG) toteutettu Yliopistojen uudistuvat rakenteet ja dynamiikka -tutkimushanke.
Tutkimuksessa keskeisenä tavoitteena oli tutkia yliopistoissa käynnissä olevan rakenteellisen kehittämisen vaikutuksia yliopistotutkimukseen ja -koulutukseen sekä akateemiseen ohjaukseen ja johtamiseen, kuten yliopistojen rooliin innovaatiojärjestelmässä, tutkimuksen rahoitukseen, luonteeseen ja tuloksiin, tutkimuksen ja opetuksen organisointiin sekä yliopistojen kansainvälisyyteen ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen. Tutkimushankkeessa otettiin huomioon yliopistojen hallinnollis-organisatorisen rakenteellisen kehittämisen lisäksi myös kaksi tähän kiinteästi liittyvää yliopistopoliittista kehitystrendiä, yliopistojen taloudellisen autonomian ja päätösvallan vahvistuminen sekä pyrkimys lisätä yliopistojen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Tutkimuksemme perusteella rakenteelliseen kehittämiseen yliopistoissa liittyvät keskeisesti seuraavat ajankohtaiset teemat:
- Yliopistot pyrkivät ennakoimaan tulevia muutoksia kasvattamalla yksikkökokoja ja yhdistymällä muiden yliopistojen kanssa. Yhdistymisellä haetaan tutkimuksen ja koulutuksen parempaa laatua, näkyvyyttä ja resurssien tehokkaampaa käyttöä. Se voi olla myös henkiinjäämisstrategia yhä kovenevassa kansallisessa ja kansainvälisessä kilpailutilanteessa.
- Yhdistymiskehitystä haittaavat erilaisten organisaatio-, hallinto-, toiminta-, johtamis-, opetus- ja oppimiskulttuurien yhdistämisen ongelmat ja kehittämisresurssien epätasainen jakautuminen.
- Yhdistymiset ja fuusiot sekä yliopistojen ulkopuolisen rahoituksen muuttuminen entistä kilpaillummaksi ohjaa yliopistoja ja niiden sisäisiä yksikköjä aikaisempaa tiukempaan strategiseen suunnitteluun sekä tutkimus- ja opetustoiminnan profilointiin.
- Kansainvälisyys, monitieteisyys ja -alaisuus sekä yhä tiivistyvä yhteistyö yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa ovat vahvistuvia trendejä tutkimuksessa ja koulutuksessa.
- Tutkimus ja opetus pyritään yliopistoissa kietomaan entistä tiukemmin yhteen.
- Ulkopuolisen rahoituksen suhteellinen osuus on jatkuvasti kasvanut tutkimusrahoituksessa, tulevaisuudessa sen merkitys kasvaa myös opetuksessa ja akateemisen työn perusinfrastruktuurin ylläpitämisessä.
- Erilaiset suunnittelu-, laatu-, arviointi- ja seurantajärjestelmät vievät yhä enemmän aikaa tutkimus- ja opetustyöltä. Uhkana on yliopiston ydintoimintojen jääminen hallinnollisesti painottuneiden organisaatiouudistusten ja tehostamistoimenpiteiden jalkoihin.
Tutkimuksessa keskeisenä tavoitteena oli tutkia yliopistoissa käynnissä olevan rakenteellisen kehittämisen vaikutuksia yliopistotutkimukseen ja -koulutukseen sekä akateemiseen ohjaukseen ja johtamiseen, kuten yliopistojen rooliin innovaatiojärjestelmässä, tutkimuksen rahoitukseen, luonteeseen ja tuloksiin, tutkimuksen ja opetuksen organisointiin sekä yliopistojen kansainvälisyyteen ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen. Tutkimushankkeessa otettiin huomioon yliopistojen hallinnollis-organisatorisen rakenteellisen kehittämisen lisäksi myös kaksi tähän kiinteästi liittyvää yliopistopoliittista kehitystrendiä, yliopistojen taloudellisen autonomian ja päätösvallan vahvistuminen sekä pyrkimys lisätä yliopistojen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Tutkimuksemme perusteella rakenteelliseen kehittämiseen yliopistoissa liittyvät keskeisesti seuraavat ajankohtaiset teemat:
- Yliopistot pyrkivät ennakoimaan tulevia muutoksia kasvattamalla yksikkökokoja ja yhdistymällä muiden yliopistojen kanssa. Yhdistymisellä haetaan tutkimuksen ja koulutuksen parempaa laatua, näkyvyyttä ja resurssien tehokkaampaa käyttöä. Se voi olla myös henkiinjäämisstrategia yhä kovenevassa kansallisessa ja kansainvälisessä kilpailutilanteessa.
- Yhdistymiskehitystä haittaavat erilaisten organisaatio-, hallinto-, toiminta-, johtamis-, opetus- ja oppimiskulttuurien yhdistämisen ongelmat ja kehittämisresurssien epätasainen jakautuminen.
- Yhdistymiset ja fuusiot sekä yliopistojen ulkopuolisen rahoituksen muuttuminen entistä kilpaillummaksi ohjaa yliopistoja ja niiden sisäisiä yksikköjä aikaisempaa tiukempaan strategiseen suunnitteluun sekä tutkimus- ja opetustoiminnan profilointiin.
- Kansainvälisyys, monitieteisyys ja -alaisuus sekä yhä tiivistyvä yhteistyö yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa ovat vahvistuvia trendejä tutkimuksessa ja koulutuksessa.
- Tutkimus ja opetus pyritään yliopistoissa kietomaan entistä tiukemmin yhteen.
- Ulkopuolisen rahoituksen suhteellinen osuus on jatkuvasti kasvanut tutkimusrahoituksessa, tulevaisuudessa sen merkitys kasvaa myös opetuksessa ja akateemisen työn perusinfrastruktuurin ylläpitämisessä.
- Erilaiset suunnittelu-, laatu-, arviointi- ja seurantajärjestelmät vievät yhä enemmän aikaa tutkimus- ja opetustyöltä. Uhkana on yliopiston ydintoimintojen jääminen hallinnollisesti painottuneiden organisaatiouudistusten ja tehostamistoimenpiteiden jalkoihin.