Vaikuttavuusindikaattorit kulttuuripolitiikan tietopohjan vahvistajina
opetus- ja kulttuuriministeriö
10.12.2009
Julkaisusarja:
Opetusministeriön julkaisuja 2009:57This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-810-6Tiivistelmä
Opetusministeriön kansliapäällikkö Harri Skog asetti 31.3.2008 kulttuuripolitiikan indikaattorien kehittämishankkeen. Hankkeen taustalla on yleinen suuntaus painottaa valtionhallinnossa ja ministeriöiden työssä strategisuutta, tiedolla johtamista sekä tulosohjausta ja siihen liittyvää toiminnan seurantaa. Eri toimialoilta tarvitaan seurantaa varten tietoa toiminnan vaikuttavuudesta.
Kulttuuripolitiikan indikaattorien kehittämishankkeen tavoitteet olivat toimeksiannon mukaan
1) tunnistaa ja määritellä keskeiset opetusministeriön ohjaamassa kulttuurihallinnossa tarvittavat kulttuuripolitiikan vaikuttavuusindikaattorialueet,
2) kartoittaa niihin liittyvät sekä määrällisiä että laadullisia indikaattoreita koskevat tietotarpeet,
3) koota vaikuttavuusindikaattorialueisiin liittyvät tarvittavat indikaattoritiedot mahdollisuuksien mukaan tai käynnistää toimet puuttuvien tietojen hankkimiseksi,
4) kehittää em. tarpeiden pohjalta kulttuurialan tilastointi- ja tiedontuotantojärjestelmää tai tehdä ehdotukset kehittämistarpeista sekä
5) tuottaa kulttuuripolitiikan indikaattoreihin liittyvä raportti, jossa kuvataan hankkeen tavoitteisiin liittyvät keskeiset huomiot ja tulokset.
Hanketta varten tehtiin Tilastokeskuksen kanssa yhteistyösopimus asiantuntijapalveluista. Asiantuntijoina toimivat tutkimuspäällikkö Mirja Liikkanen ja erikoistutkija Sari Karttunen. Heidän tehtävänään oli tuoda hankkeeseen kulttuuritilastoinnin asiantuntemus sekä esittää ohjausryhmälle toimeksiantoon liittyen kysymyksiä ja havaintoja ja ongelmien ratkaisuehdotuksia. He osallistuivat indikaattorialueiden määrittelyyn, arvioivat ja kehittivät edelleen ministeriön kulttuuriasioita käsittelevien yksiköiden indikaattoriehdotuksia ja koostivat valittujen indikaattoreiden kuvauslomakkeita sekä osallistuivat sihteerien ohella keskeisellä tavalla tämän raportin kirjoittamiseen.
Valmistunut raportti tarkastelee kulttuuripolitiikan indikaattoreiden tuottamistarpeita ja mahdollisuuksia ennen kaikkea kulttuuripolitiikan tietopohjan vahvistamisen näkökulmasta. Laajempaa kysymystä siitä, miten indikaattoreiden avulla ohjataan kulttuuripolitiikkaa, ei raportissa niinkään käsitellä. Lähtökohta on, että ennen kuin indikaattoreita voidaan käyttää vaativammassa mielessä ohjauksen välineenä, niiden edellyttämän tietopohjan on oltava riittävän vahva ja indikaattoreiden on oltava riittävän monipuolisia ja koko kulttuuripoliittisen toiminnan alueen mahdollisimman hyvin kattavia. Juuri tässä mielessä tämä raportti on vasta pohja pitempi-aikaiselle työlle, jonka tavoitteena on kulttuuripolitiikan aiempaa vahvempi tietoperusteinen kehittäminen ja ohjaaminen myös indikaattoritietoa hyödyntämällä.
Kulttuuripolitiikan indikaattorien kehittämishankkeen tavoitteet olivat toimeksiannon mukaan
1) tunnistaa ja määritellä keskeiset opetusministeriön ohjaamassa kulttuurihallinnossa tarvittavat kulttuuripolitiikan vaikuttavuusindikaattorialueet,
2) kartoittaa niihin liittyvät sekä määrällisiä että laadullisia indikaattoreita koskevat tietotarpeet,
3) koota vaikuttavuusindikaattorialueisiin liittyvät tarvittavat indikaattoritiedot mahdollisuuksien mukaan tai käynnistää toimet puuttuvien tietojen hankkimiseksi,
4) kehittää em. tarpeiden pohjalta kulttuurialan tilastointi- ja tiedontuotantojärjestelmää tai tehdä ehdotukset kehittämistarpeista sekä
5) tuottaa kulttuuripolitiikan indikaattoreihin liittyvä raportti, jossa kuvataan hankkeen tavoitteisiin liittyvät keskeiset huomiot ja tulokset.
Hanketta varten tehtiin Tilastokeskuksen kanssa yhteistyösopimus asiantuntijapalveluista. Asiantuntijoina toimivat tutkimuspäällikkö Mirja Liikkanen ja erikoistutkija Sari Karttunen. Heidän tehtävänään oli tuoda hankkeeseen kulttuuritilastoinnin asiantuntemus sekä esittää ohjausryhmälle toimeksiantoon liittyen kysymyksiä ja havaintoja ja ongelmien ratkaisuehdotuksia. He osallistuivat indikaattorialueiden määrittelyyn, arvioivat ja kehittivät edelleen ministeriön kulttuuriasioita käsittelevien yksiköiden indikaattoriehdotuksia ja koostivat valittujen indikaattoreiden kuvauslomakkeita sekä osallistuivat sihteerien ohella keskeisellä tavalla tämän raportin kirjoittamiseen.
Valmistunut raportti tarkastelee kulttuuripolitiikan indikaattoreiden tuottamistarpeita ja mahdollisuuksia ennen kaikkea kulttuuripolitiikan tietopohjan vahvistamisen näkökulmasta. Laajempaa kysymystä siitä, miten indikaattoreiden avulla ohjataan kulttuuripolitiikkaa, ei raportissa niinkään käsitellä. Lähtökohta on, että ennen kuin indikaattoreita voidaan käyttää vaativammassa mielessä ohjauksen välineenä, niiden edellyttämän tietopohjan on oltava riittävän vahva ja indikaattoreiden on oltava riittävän monipuolisia ja koko kulttuuripoliittisen toiminnan alueen mahdollisimman hyvin kattavia. Juuri tässä mielessä tämä raportti on vasta pohja pitempi-aikaiselle työlle, jonka tavoitteena on kulttuuripolitiikan aiempaa vahvempi tietoperusteinen kehittäminen ja ohjaaminen myös indikaattoritietoa hyödyntämällä.