Globaalivastuu ja kestävä kehitys koulutuksessa : Kehittämisen ja seurannan tietopohja
opetus- ja kulttuuriministeriö
2009
Julkaisusarja:
Opetusministeriön julkaisuja 2009:56
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-804-5Tiivistelmä
Tämä julkaisu kuvaa kansainvälisiä ja kansallisia käytäntöjä ja mahdollisuuksia globaalivastuun ja kestävän kehityksen edistämisen, seurannan ja arvioinnin tavoista koulutuksessa. Julkaisu kokoaa yhteen Globaalivastuun ja kestävän kehityksen tietopohja -hankkeen tulokset. Tavoitteina hankkeessa ovat olleet 1) koota tietoa globaalivastuun ja kestävän kehityksen edistämisen, seurannan, arvioinnin ja kehittämisen tavoista koulutusorganisaatioissa; 2) kehittää ja määritellä korkeakoulusektorille vastuullisuuden tavoitteet sekä seurannan, arvioinnin ja kehittämisen indikaattorit; ja 3) esittää näkemyksiä ja suosituksia globaalivastuun toimintalinjauksista ja -periaatteista sekä ehdotuksia toimenpiteiden toteuttamisesta, seurannasta ja arvioinnista.
Tässä raportoitava hanke on itsenäinen osa opetusministeriön laajaa Kasvaminen maailman laajuiseen vastuuseen -projektia (2007–2009), jonka päätavoitteena on ollut lisätä globaalikasvatuksen laatua ja vaikuttavuutta suomalaisessa yhteiskunnassa.
Julkaisu jakaantuu seitsemään päälukuun, joissa edetään kansainvälisistä tavoitteista kohti koulutusorganisaatiokohtaisia työkaluja vastuullisuuden edistämisen, seurannan ja arvioinnin menetelmistä. Julkaisu alkaa keskeisten käsitteiden ja niiden taustalla olevien tavoitteiden kuvaamisella. Taina Kaivola ja Monica Melén-Paaso kuvaavat Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen -projektin tavoitteita ja keskeisiä käsitteitä sekä nostavat esiin globaalivastuuseen kasvamisen merkityksen. Tietopohja-hankkeen koordinaattori Anne Virtanen ja projektin ohjausryhmän puheenjohtaja Liisa Rohweder kuvaavat miten laadunvarmistus, kestävän kehityksen tavoitteet sekä yhä enenevästi globaalivastuun edistäminen taustoittavat koulutusorganisaatioiden toimintaa. Luvussa esitellään myös viitekehyksenä käsitekartta korkeakoulusektorille suuntautuneen kehittämishankkeen osalta. Seuraavassa pääluvussa esitellään kansainvälisiä lähtökohtia. Paula Lindroos tarkastelee YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen tavoitteita ja toteutuneita toimenpiteitä sekä luotsaa linjauksia elinikäisen oppimisen, laadun, globaalivastuun ja kestävän kehityksen linkittymisestä toisiinsa. Walter Leal Filho, Rodrigo Lozano ja Ken Peattie pohtivat Britanniassa kehitetyn kestävän kehityksen STAUNCH©- arviointityökalun käyttöä korkeakoulukontekstissa.
Kolmannessa pääluvussa edetään kansallisiin lähtökohtiin koulutuksen arvioinnin ja seurannan sekä kestävän kehityksen edistämisen ja mittaamisen osalta. Zabrina Holmström ja Kati Anttalainen aloittavat osion kirjoittamalla kestävästä kehityksestä ja kehityspolitiikasta opetusministeriön ohjaustyössä. Kirjoituksessa kuvataan keskeiset aihepiirin kansalliset ja kansainväliset strategiat ja ohjausasiakirjat. Sirpa Moitus kuvaa artikkelissaan korkeakoulujen arviointitoimintaa ja -tuloksia Suomessa sekä esittää ajatuksia, miten globaalivastuu ja kestävä kehitys voitaisiin ottaa osaksi kansallista korkeakoulujen arviointia. Mika Honkanen esittelee Suomen kansallisen kestävän kehityksen strategian sekä siihen kytkeytyvät kestävän kehityksen indikaattorit. Jukka Haapamäen teksti johdattaa opetusministeriön toteuttaman ohjauksen ja seurannan pariin. Keskeisessä roolissa kirjoituksessa on korkeakoulujen seurantaindikaattorityö. Kaija Salmio esittelee artikkelissaan kansallista arviointitoimintaa Opetushallituksen hallinnonalan osalta sekä yleisesti että erityisesti kestävän kehityksen teemasta. Lopuksi Anne Virtanen käsittelee järjestelmiä ja kriteereitä koulutusorganisaatioiden kestävän kehityksen ja vastuullisuuden sekä koulutuksen laadun teemoista.
Neljännessä pääluvussa keskitytään korkeakoulusektorille. Ensiksi Sirpa Suntioinen, Arja Sinkko ja Hilkka Tapola arvioivat, miten globaalivastuu ja kestävä kehitys kytkeytyvät korkeakoulujen laadun hallintaan ja kehittämiseen sekä minkälaisia käytäntöjä suomalaisissa korkeakouluissa on toteutettu näiden integroimiseksi toisiinsa. Liisa Rohweder, Sirpa Tani ja Anne Virtanen käyvät läpi mitä vastuullisuus, kestävä kehitys ja eettisyys merkitsevät korkeakoulujen johtamisessa, opetuksessa sekä tutkimuksessa. Soile Juujärvi ja Kaija Pesso tarkastelevat pääluvun lopuksi, miten eettisyys kytkeytyy globaalivastuuseen erityisesti opiskelijan oppimisen ja osaamisen näkökulmasta.
Viidennen pääluvun kirjoitukset johdattavat kestävän kehityksen ja globaalivastuun integroinnin ja arvioinnin pariin perusopetuksessa ja ammatillisessa toisen asteen koulutuksessa. Marja-Leena Loukola aloittaa kirjoittamalla perusopetuksen ja lukioiden opetussuunnitelmista ja niihin liittyvistä erilaisista kestävää kehitystä edistävistä hankkeista. Susanna Tauriainen puolestaan kuvaa ammatillisen toisen asteen osalta opetussuunnitelmia ja miten elinikäisen oppimisen avaintaidot on liitetty osaksi globaalivastuun edistämistä. Yleissivistävän koulutuksen ja ammatillisen toisen asteen käyttöön kehitetyt kestävän kehityksen kriteerit ovat aiheena osion viimeisessä kirjoituksessa, jossa Erkka Laininen arvioi kriteerien sisältöä ja niiden käyttömahdollisuuksia.
Kuudes pääluku keskittyy tarkastelemaan korkeakoulujen globaalivastuun ja kestävän kehityksen seurannan, arvioinnin ja edistämisen kehittämishanketta. Anne Virtanen esittelee aluksi kehittämishankkeen tavoitteet, sen metodologiset lähtökohdat sekä käytännön prosessin etenemisen. Keskeisessä asemassa kehittämishankkeessa olivat käytännön kokemusten kerääminen ja rakennettavien työkalujen testaaminen korkeakoulussa, joita pilotointeihin osallistuneet opettajat esittelevät. Yliopistoista pilotointiin osallistuivat Kuopion yliopisto eli tuleva Itä-Suomen yliopisto sekä Tampereen yliopisto ja tuloksia kuvaavat Sirpa Suntioinen ja Hannele Husso ensimmäisen osalta sekä Saana Raatikainen jälkimmäisen osalta. Ammattikorkeakouluja pilotointivaiheeseen osallistui kuusi. Johanna Wikgren-Roelofs ja Tove Holm Novia amk:sta kertovat sosiaalialalla toteutettua opetuksen arviointia, Outi Virkkula puolestaan kuvaa artikkelissaan Oulun seudun amk:ssa toteutettua opetuksen pilotointia. Myös Savonia amk:n pilotointi keskittyi opetuksen arviointiin, kuten Hilkka Tapola artikkelissaan kuvailee. Lahden ammattikorkeakoulussa pilotoitiin tutkimus- ja kehitystoiminnan arviointiin kehitettyjä indikaattoreita, mistä kokemuksia kertovat Silja Kostia, Janne Salminen, Ilkka Väänänen, Liisa Suhonen ja Marjo-Riitta Järvinen. Pia Haapea Mikkelin amk:sta liitti pilotoinnin osaksi projektiopintoja, ja Arja Sinkko Kymenlaakson amk:sta kuvaa, kuinka UNECE:n kestävän kehityksen avainteemat sopivat korkeakouluopetuksen arviointiin. Anne Virtanen tekee johtopäätöksiä pilotointituloksista sekä kuvaa korkeakoulujen vastuullisuuden tavoitteet ja esittää menetelmiä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi hän esittelee vastuullisuuden seuranta- ja kehittämisindikaattorit, jotka kehitettiin yhteistyössä pilotoijien ja muiden asiantuntijoiden kanssa.
Viimeisessä pääluvussa kutsutut asiantuntijat, Jari Niemelä Helsingin yliopistosta, Timo Luopajärvi Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE ry.:stä, Anu Räisänen Koulutuksen arviointineuvostosta sekä emeritusprofessori Ossi V. Lindqvist Kuopion yliopistosta pohtivat ja reflektoivat teosta ja kehittämishankkeen tuloksia sekä esittävät uusia avauksia globaalivastuuseen ja kestävään kehitykseen ja niiden kytkeytymiseen koulutuksen kehittämiseen ja arviointiin. Julkaisun lopussa kootaan yhteen tuloksia ja ehdotuksia koulutuksen globaalivastuun edistämisen, seurannan ja arvioinnin osalta.
Tässä raportoitava hanke on itsenäinen osa opetusministeriön laajaa Kasvaminen maailman laajuiseen vastuuseen -projektia (2007–2009), jonka päätavoitteena on ollut lisätä globaalikasvatuksen laatua ja vaikuttavuutta suomalaisessa yhteiskunnassa.
Julkaisu jakaantuu seitsemään päälukuun, joissa edetään kansainvälisistä tavoitteista kohti koulutusorganisaatiokohtaisia työkaluja vastuullisuuden edistämisen, seurannan ja arvioinnin menetelmistä. Julkaisu alkaa keskeisten käsitteiden ja niiden taustalla olevien tavoitteiden kuvaamisella. Taina Kaivola ja Monica Melén-Paaso kuvaavat Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen -projektin tavoitteita ja keskeisiä käsitteitä sekä nostavat esiin globaalivastuuseen kasvamisen merkityksen. Tietopohja-hankkeen koordinaattori Anne Virtanen ja projektin ohjausryhmän puheenjohtaja Liisa Rohweder kuvaavat miten laadunvarmistus, kestävän kehityksen tavoitteet sekä yhä enenevästi globaalivastuun edistäminen taustoittavat koulutusorganisaatioiden toimintaa. Luvussa esitellään myös viitekehyksenä käsitekartta korkeakoulusektorille suuntautuneen kehittämishankkeen osalta. Seuraavassa pääluvussa esitellään kansainvälisiä lähtökohtia. Paula Lindroos tarkastelee YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen tavoitteita ja toteutuneita toimenpiteitä sekä luotsaa linjauksia elinikäisen oppimisen, laadun, globaalivastuun ja kestävän kehityksen linkittymisestä toisiinsa. Walter Leal Filho, Rodrigo Lozano ja Ken Peattie pohtivat Britanniassa kehitetyn kestävän kehityksen STAUNCH©- arviointityökalun käyttöä korkeakoulukontekstissa.
Kolmannessa pääluvussa edetään kansallisiin lähtökohtiin koulutuksen arvioinnin ja seurannan sekä kestävän kehityksen edistämisen ja mittaamisen osalta. Zabrina Holmström ja Kati Anttalainen aloittavat osion kirjoittamalla kestävästä kehityksestä ja kehityspolitiikasta opetusministeriön ohjaustyössä. Kirjoituksessa kuvataan keskeiset aihepiirin kansalliset ja kansainväliset strategiat ja ohjausasiakirjat. Sirpa Moitus kuvaa artikkelissaan korkeakoulujen arviointitoimintaa ja -tuloksia Suomessa sekä esittää ajatuksia, miten globaalivastuu ja kestävä kehitys voitaisiin ottaa osaksi kansallista korkeakoulujen arviointia. Mika Honkanen esittelee Suomen kansallisen kestävän kehityksen strategian sekä siihen kytkeytyvät kestävän kehityksen indikaattorit. Jukka Haapamäen teksti johdattaa opetusministeriön toteuttaman ohjauksen ja seurannan pariin. Keskeisessä roolissa kirjoituksessa on korkeakoulujen seurantaindikaattorityö. Kaija Salmio esittelee artikkelissaan kansallista arviointitoimintaa Opetushallituksen hallinnonalan osalta sekä yleisesti että erityisesti kestävän kehityksen teemasta. Lopuksi Anne Virtanen käsittelee järjestelmiä ja kriteereitä koulutusorganisaatioiden kestävän kehityksen ja vastuullisuuden sekä koulutuksen laadun teemoista.
Neljännessä pääluvussa keskitytään korkeakoulusektorille. Ensiksi Sirpa Suntioinen, Arja Sinkko ja Hilkka Tapola arvioivat, miten globaalivastuu ja kestävä kehitys kytkeytyvät korkeakoulujen laadun hallintaan ja kehittämiseen sekä minkälaisia käytäntöjä suomalaisissa korkeakouluissa on toteutettu näiden integroimiseksi toisiinsa. Liisa Rohweder, Sirpa Tani ja Anne Virtanen käyvät läpi mitä vastuullisuus, kestävä kehitys ja eettisyys merkitsevät korkeakoulujen johtamisessa, opetuksessa sekä tutkimuksessa. Soile Juujärvi ja Kaija Pesso tarkastelevat pääluvun lopuksi, miten eettisyys kytkeytyy globaalivastuuseen erityisesti opiskelijan oppimisen ja osaamisen näkökulmasta.
Viidennen pääluvun kirjoitukset johdattavat kestävän kehityksen ja globaalivastuun integroinnin ja arvioinnin pariin perusopetuksessa ja ammatillisessa toisen asteen koulutuksessa. Marja-Leena Loukola aloittaa kirjoittamalla perusopetuksen ja lukioiden opetussuunnitelmista ja niihin liittyvistä erilaisista kestävää kehitystä edistävistä hankkeista. Susanna Tauriainen puolestaan kuvaa ammatillisen toisen asteen osalta opetussuunnitelmia ja miten elinikäisen oppimisen avaintaidot on liitetty osaksi globaalivastuun edistämistä. Yleissivistävän koulutuksen ja ammatillisen toisen asteen käyttöön kehitetyt kestävän kehityksen kriteerit ovat aiheena osion viimeisessä kirjoituksessa, jossa Erkka Laininen arvioi kriteerien sisältöä ja niiden käyttömahdollisuuksia.
Kuudes pääluku keskittyy tarkastelemaan korkeakoulujen globaalivastuun ja kestävän kehityksen seurannan, arvioinnin ja edistämisen kehittämishanketta. Anne Virtanen esittelee aluksi kehittämishankkeen tavoitteet, sen metodologiset lähtökohdat sekä käytännön prosessin etenemisen. Keskeisessä asemassa kehittämishankkeessa olivat käytännön kokemusten kerääminen ja rakennettavien työkalujen testaaminen korkeakoulussa, joita pilotointeihin osallistuneet opettajat esittelevät. Yliopistoista pilotointiin osallistuivat Kuopion yliopisto eli tuleva Itä-Suomen yliopisto sekä Tampereen yliopisto ja tuloksia kuvaavat Sirpa Suntioinen ja Hannele Husso ensimmäisen osalta sekä Saana Raatikainen jälkimmäisen osalta. Ammattikorkeakouluja pilotointivaiheeseen osallistui kuusi. Johanna Wikgren-Roelofs ja Tove Holm Novia amk:sta kertovat sosiaalialalla toteutettua opetuksen arviointia, Outi Virkkula puolestaan kuvaa artikkelissaan Oulun seudun amk:ssa toteutettua opetuksen pilotointia. Myös Savonia amk:n pilotointi keskittyi opetuksen arviointiin, kuten Hilkka Tapola artikkelissaan kuvailee. Lahden ammattikorkeakoulussa pilotoitiin tutkimus- ja kehitystoiminnan arviointiin kehitettyjä indikaattoreita, mistä kokemuksia kertovat Silja Kostia, Janne Salminen, Ilkka Väänänen, Liisa Suhonen ja Marjo-Riitta Järvinen. Pia Haapea Mikkelin amk:sta liitti pilotoinnin osaksi projektiopintoja, ja Arja Sinkko Kymenlaakson amk:sta kuvaa, kuinka UNECE:n kestävän kehityksen avainteemat sopivat korkeakouluopetuksen arviointiin. Anne Virtanen tekee johtopäätöksiä pilotointituloksista sekä kuvaa korkeakoulujen vastuullisuuden tavoitteet ja esittää menetelmiä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi hän esittelee vastuullisuuden seuranta- ja kehittämisindikaattorit, jotka kehitettiin yhteistyössä pilotoijien ja muiden asiantuntijoiden kanssa.
Viimeisessä pääluvussa kutsutut asiantuntijat, Jari Niemelä Helsingin yliopistosta, Timo Luopajärvi Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE ry.:stä, Anu Räisänen Koulutuksen arviointineuvostosta sekä emeritusprofessori Ossi V. Lindqvist Kuopion yliopistosta pohtivat ja reflektoivat teosta ja kehittämishankkeen tuloksia sekä esittävät uusia avauksia globaalivastuuseen ja kestävään kehitykseen ja niiden kytkeytymiseen koulutuksen kehittämiseen ja arviointiin. Julkaisun lopussa kootaan yhteen tuloksia ja ehdotuksia koulutuksen globaalivastuun edistämisen, seurannan ja arvioinnin osalta.