Tuomarinvastuun toteuttamismuotojen kehittäminen

Abstract

Työryhmän tehtävänä on ollut pohtia tuomarinvastuun toteuttamismuotojen kehittämistä ja terävöittämistä ja tässä tarkoituksessa kiinnittää erityistä huomiota malliin, joka pohjautuu erilliseen tuomareita valvovaan lautakuntaan. Työryhmän ehdotusten tulee olla asettamispäätöksen mukaan sopusoinnussa kansainvälisen kehityksen, perustuslaissa säädetyn yleisten laillisuusvalvojien toimivallan sekä tuomioistuinten riippumattomuuden kanssa. Mietintö sisältää ehdotuksen rikoslain 2 luvun 10 §:n 2 momentin muuhun rikokseen kuin virkarikokseen perustuvan viraltapanosäännöksen muuttamiseksi tuomarin osalta siten, että sakollakin rangaistavaan tahalliseen tekoon syyllistynyt tuomari voitaisiin julistaa virkansa menettäneeksi, jos rikoksen laatu, toistuvuus tai muu vastaava rikokseen liittyvä seikka osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi olemaan tuomarina. Työryhmä ehdottaa niin ikään valtion virkamieslain muuttamista tuomarin osalta siten, että myös tuomarille voitaisiin antaa valtion virkamieslain mukainen varoitus. Työkykynsä menettäneelle tuomarille myöntäisi hakemuksetta eron yleisten tuomioistuinten ja työtuomioistuinten osalta se tuomioistuin, jossa häntä on syytettävä virkarikoksesta ja hallinto-oikeuksien, markkinaoikeuden ja vakuutusoikeuden osalta korkein hallinto-oikeus. Eron myöntämistä koskeva asia käsiteltäisiin hallintolainkäyttölain mukaisesti lainkäyttöasiana. Työryhmä on myös kiinnittänyt huomiota tuomioistuinjohtamiseen, myönteisiin vaikuttamiskeinoihin ja tiedon välittymiseen tuomarin toimintaan kohdistuneista valvontatoimenpiteistä. Työryhmä ei pidä erillisen tuomarinvalvontalautakunnan perustamista tarpeellisena, koska se on katsonut edellä kuvatut keinot riittäviksi tuomarinvastuun nykytilan parantamiseksi. Erillisen lautakunnan toimivalta olisi heikosti yhteensovitettavissa ylimpien laillisuusvalvojien perustuslaissa säädetyn laajan virkatoiminnan lainmukaisuuden valvontatoimivallan kanssa. Lautakunnan tarpeellisuutta on perusteltu muun muassa sillä, että lautakunta tuomioistuinjärjestelmän ulkopuolisena elimenä parantaisi kansalaisten luottamusta oikeuslaitokseen. Perustuslaissa edellytetyn tuomioistuimien ja tuomareiden riippumattomuuden turvaaminen kuitenkin edellyttää, että lautakunnassa enemmistönä olisivat tuomioistuimien edustajat. Tällainen lautakunta koettais iin oikeuslaitoksen osaksi eikä sillä olisi oikeuslaitoksen nauttiman luottamuksen kannalta merkittävää vaikutusta. Erillinen lautakunta aiheuttaisi myös uusia kustannuksia. Lautakunnan tehtäväkenttä jäisi tuomareiden yksityiselämässä tapahtuvan käyttäytymisen tai tekojen arviointiin keskittyvänä liian kapeaksi. Lisäksi tällainen valvontatehtävä olisi sekin perustuslain kannalta hyvin ongelmallinen. Tuomareidenkin yksityiselämä nauttii perustuslain jokaiselle takaamaa suojaa. Näin ollen lautakunnan tehtäväksi voisi enintään jäädä eettisten lausumien antaminen tuomareiden toiminnasta. Tällaisen toimielimen luominen ja jatkokehittäminen soveltuisi parhaiten yhteiseltä ja vapaaehtoiselta pohjalta alan järjestöjen tehtäväksi. Mietintöön sisältyy Suomen Asianajajaliiton edustajan asianajaja Marja -Liisa Starckjohannin eriävä mielipide.