Velkahallintaohjelma, Osa I, Velkahallintatyöryhmän ehdotukset
oikeusministeriö
10.06.2004
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 2004:7This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-466-167-5Tiivistelmä
Velkahallintaohjelman laatiminen perustuu hallitusohjelmaan. Työryhmän tehtävänä oli selvittää, miten velkaongelmien syntymistä ja syvenemistä voidaan estää sekä miten maksukyvyttömyystilanteita voidaan hoitaa joustavasti ja tehokkaasti. Työryhmä asetettiin 8.102003, ja määräaika päättyi 31.5.2004.
Kuluttajien ja yrittäjien taloustietämystä tulee työryhmän mukaan vahvistaa. Keskeistä on koululaisten ja nuorten talousvalistus. Jotta talousvalistusta voitaisiin aiempaa enemmän antaa, tulee turvata talous- ja velkaneuvonnan rahoitus. Nykyisin useat toimijat antavat talousvalistusta ja -neuvontaa, mutta toiminta on koordinoimatonta. Kaikilla toimijoilla tulisi olla käytettävissään luotettavaa valistusmateriaalia. Muun muassa näitä tehtäviä hoitamaan perustettaisiin erityinen Taloudenhallinnan neuvottelukunta. Työryhmä pitää myös tärkeänä, että pienyrittäjien neuvonta- ja tukipalveluita parannetaan.
Velallisen toimintakyky voidaan usein palauttaa sosiaalisella luototuksella, jonka kuntien suositellaan ottavan koko maassa käyttöön.
Vapaaehtoiset ratkaisut ovat suositeltavampia kuin velkojen järjestely virallisissa menettelyissä. Sekä luotonantajalta että luotonsaajalta voidaan edellyttää vastuullista menettelyä luottosuhteessa. Luoton riskien tulee jakautua oikeudenmukaisella tavalla luottosuhteen osapuolten kesken. Yksin valistuksella tai itsesääntelyllä ei päästä riittävän hyvään lopputulokseen. Tästä syystä olisi tarpeen selvittää, tarvitaanko yleissäännöstä luottosuhteen osapuolten vastuusta.
Velallisen asema jää kovin epämääräiseksi, jollei velka lopullisesti vanhennu silloin, kun ulosottoperusteen määräajan kuluu umpeen. Parhaana vaihtoehtona työryhmä pitää velan lopullisen vanhentumisajan säätämistä yhdenmukaisesti ulosottoperusteen määräaikojen kanssa.
Lisäksi tarvitaan pitkäjänteistä ja säännönmukaista kotitalouksien velkaongelmien seurantaa.
Kuluttajien ja yrittäjien taloustietämystä tulee työryhmän mukaan vahvistaa. Keskeistä on koululaisten ja nuorten talousvalistus. Jotta talousvalistusta voitaisiin aiempaa enemmän antaa, tulee turvata talous- ja velkaneuvonnan rahoitus. Nykyisin useat toimijat antavat talousvalistusta ja -neuvontaa, mutta toiminta on koordinoimatonta. Kaikilla toimijoilla tulisi olla käytettävissään luotettavaa valistusmateriaalia. Muun muassa näitä tehtäviä hoitamaan perustettaisiin erityinen Taloudenhallinnan neuvottelukunta. Työryhmä pitää myös tärkeänä, että pienyrittäjien neuvonta- ja tukipalveluita parannetaan.
Velallisen toimintakyky voidaan usein palauttaa sosiaalisella luototuksella, jonka kuntien suositellaan ottavan koko maassa käyttöön.
Vapaaehtoiset ratkaisut ovat suositeltavampia kuin velkojen järjestely virallisissa menettelyissä. Sekä luotonantajalta että luotonsaajalta voidaan edellyttää vastuullista menettelyä luottosuhteessa. Luoton riskien tulee jakautua oikeudenmukaisella tavalla luottosuhteen osapuolten kesken. Yksin valistuksella tai itsesääntelyllä ei päästä riittävän hyvään lopputulokseen. Tästä syystä olisi tarpeen selvittää, tarvitaanko yleissäännöstä luottosuhteen osapuolten vastuusta.
Velallisen asema jää kovin epämääräiseksi, jollei velka lopullisesti vanhennu silloin, kun ulosottoperusteen määräajan kuluu umpeen. Parhaana vaihtoehtona työryhmä pitää velan lopullisen vanhentumisajan säätämistä yhdenmukaisesti ulosottoperusteen määräaikojen kanssa.
Lisäksi tarvitaan pitkäjänteistä ja säännönmukaista kotitalouksien velkaongelmien seurantaa.