Maksukyvyttömyysjärjestelmien kehittämistarpeiden arvioiminen. Tiivistelmä lausunnoista
oikeusministeriö
27.05.2005
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 2005:19This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-466-334-1Tiivistelmä
Oikeusministeriö asetti 11.8.2004 työryhmän arvioimaan maksukyvyttömyysjärjestelmiemme kehittämistarpeita velkavastuusta vapautumisen ja oman asunnon suojaamisen osalta. Työryhmän asettaminen liittyi pääministeri Matti Vanhasen hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelmaan. Työryhmän mietintö valmistui 21.12.2004. Oikeusministeriö pyysi mietinnöstä lausunnon 74 viranomaiselta ja yhteisöltä. Lausunnon toimitti 54 lausunnonantajaa.
Lähes kaikki lausunnonantajat ovat työryhmän kanssa yhtä mieltä siitä, että lainsäädäntöä ei tule kehittää niin, että velallinen voisi vapautua velkavastuustaan pelkästään luovuttamalla omaisuutensa velkojilleen ilman, että hän lainkaan vastaisi veloistaan tuloillaan. Tältä osin työryhmän mietintöön sisältyy eriävä mielipide, jonka mukaan tällainen järjestelmä tulisi ottaa käyttöön. Eriävään mielipiteeseen yhtyi neljä lausunnonantajaa.
Työryhmän yksimielisen näkemyksen mukaan sellainen vaihtoehto ei tule kysymykseen, jossa velallisen omistusasuntoa ei voitaisi käyttää vakuutena tai jossa asunnon realisointia velkojen suoritukseksi rajoitettaisiin. Yksikään lausunnonantajista ei suhtaudu myönteisesti omistusasunnon realisointikieltoon tai panttausrajoituksiin. Vain muutama lausunnonantaja ehdottaa asunnon omistavan velallisen suojaan parannuksia velkajärjestelyssä ja asunnon pakkorealisaatiossa.
Valtaosa lausunnonantajista kannattaa velkajärjestelylainsäädännön kehittämistä niin, että velallinen saisi pitää velkajärjestelyssä vahvistetun maksuohjelman aikana saamistaan lisätuloista nykyistä suuremman osan itsellään.
Mietinnössä arvioidaan, että velkaantuneiden asemaa voidaan parantaa nykyisestä ilman lainsäädäntötoimiakin lisäämällä tietoa velkaongelmien ratkaisukeinoista. Kaikki asiaan kantaa ottaneet lausunnonantajat pitävät tiedon lisäämistä tarpeellisena.
Lähes kaikki lausunnonantajat ovat työryhmän kanssa yhtä mieltä siitä, että lainsäädäntöä ei tule kehittää niin, että velallinen voisi vapautua velkavastuustaan pelkästään luovuttamalla omaisuutensa velkojilleen ilman, että hän lainkaan vastaisi veloistaan tuloillaan. Tältä osin työryhmän mietintöön sisältyy eriävä mielipide, jonka mukaan tällainen järjestelmä tulisi ottaa käyttöön. Eriävään mielipiteeseen yhtyi neljä lausunnonantajaa.
Työryhmän yksimielisen näkemyksen mukaan sellainen vaihtoehto ei tule kysymykseen, jossa velallisen omistusasuntoa ei voitaisi käyttää vakuutena tai jossa asunnon realisointia velkojen suoritukseksi rajoitettaisiin. Yksikään lausunnonantajista ei suhtaudu myönteisesti omistusasunnon realisointikieltoon tai panttausrajoituksiin. Vain muutama lausunnonantaja ehdottaa asunnon omistavan velallisen suojaan parannuksia velkajärjestelyssä ja asunnon pakkorealisaatiossa.
Valtaosa lausunnonantajista kannattaa velkajärjestelylainsäädännön kehittämistä niin, että velallinen saisi pitää velkajärjestelyssä vahvistetun maksuohjelman aikana saamistaan lisätuloista nykyistä suuremman osan itsellään.
Mietinnössä arvioidaan, että velkaantuneiden asemaa voidaan parantaa nykyisestä ilman lainsäädäntötoimiakin lisäämällä tietoa velkaongelmien ratkaisukeinoista. Kaikki asiaan kantaa ottaneet lausunnonantajat pitävät tiedon lisäämistä tarpeellisena.