Kohti aktiivista kansalaisuutta. Kansalaisyhteiskunta 2006 -toimikunnan raportti
oikeusministeriö
24.11.2005
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 2005:14This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-466-300-7Tiivistelmä
Hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan liittyen opetusministeriön asettama Kansalaisyhteiskunta 2006 -toimikunta paneutui kansalaisten osallistumisen ja kansalaisvaikuttamisen edellytysten kehittämiseen. Toimikunta nosti esiin ydinviestit keskeisiltä toimintalohkoilta ja teki 25 kehittämisehdotusta. Kansalaisyhteiskunnan osalta toimikunta korosti kansalaisyhteiskunnan tärkeää asemaa ja kasvanutta roolia julkisen ja yksityisen sektorin rinnalla.
Toimikunnan näkemyksen mukaan ihmisten omaehtoinen kansalaistoiminta ilmentää ja kehittää aktiivista ja osallistuvaa kansalaisuutta. Kansalaistoiminnan omaleimaisen ja autonomisen aseman turvaaminen nostettiin yhdeksi keskeiseksi viestiksi. Konkreettisissa kehittämisehdotuksissa keskeisintä on kansalaistoiminnan yleishyödyllisen aseman tunnustaminen ja määrittely suhteessa elinkeinotoimintaan ja kansalaistoiminnan toimintaedellytysten turvaaminen mm. varmistamalla rahapeliyhtiöiden yksinoikeusasema.
Kansalaisten monipuolisen osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollistaminen edellyttää toimikunnan mielestä kansalaisten aitoa kuulemista, erityisesti vaikeassa elämäntilanteessa elävien ja vähän osallistuvien kansalaisten osallistumismahdollisuuksien turvaamista sekä lähi- ja asukasdemokratian vahvistamis ta.
Nuorten kansalaisvaikuttamisen lisääminen edellyttää sitä, että nuorilla on erilaisia mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa. Toimikunta esittää selvitystyön käynnistämistä äänestysikärajan laskemisesta 16 ikävuoteen kunnallisvaaleissa.
Aktiiviseksi ja osallistuvaksi kansalaiseksi kasvaminen vaatii kansalaiskasvatuksen vahvistamista varhaiskasvatuksesta alkaen korkeakouluopetukseen ja vapaaseen sivistystyöhön asti. Erityinen huomio tulee kiinnittää toimikunnan mielestä kansalaiskasvatuksen lisäämiseen toisen asteen ammatillisessa opetuksessa ja opettajien täydennyskoulutuksessa. Yliopistollinen kansalaistoiminnan koulutus tulee käynnistää verkostoyliopistomallia soveltaen. Vapaan sivistystyön oppilaitosten edellytyksiä kohdentaa toimintaansa kansalais vaikuttamista tukeviin opintoihin tulee vahvistaa ja järjestöllisen sivistystyön resursseja lisätä.
Suomalainen järjestötoiminta kaipaa toimikunnan mielestä systemaattista kehittämistyötä sekä järjestöllisen koulutuksen uudistamista ja lisäämistä. Järjestötoimintaa vaikeuttavia esteitä ja rajoitteita tulee poistaa, mm. yhdistyslakia muuttamalla ja pienten yhdistysten kirjanpitovelvollisuutta yksinkertaistamalla.
Toimikunnan näkemyksen mukaan ihmisten omaehtoinen kansalaistoiminta ilmentää ja kehittää aktiivista ja osallistuvaa kansalaisuutta. Kansalaistoiminnan omaleimaisen ja autonomisen aseman turvaaminen nostettiin yhdeksi keskeiseksi viestiksi. Konkreettisissa kehittämisehdotuksissa keskeisintä on kansalaistoiminnan yleishyödyllisen aseman tunnustaminen ja määrittely suhteessa elinkeinotoimintaan ja kansalaistoiminnan toimintaedellytysten turvaaminen mm. varmistamalla rahapeliyhtiöiden yksinoikeusasema.
Kansalaisten monipuolisen osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollistaminen edellyttää toimikunnan mielestä kansalaisten aitoa kuulemista, erityisesti vaikeassa elämäntilanteessa elävien ja vähän osallistuvien kansalaisten osallistumismahdollisuuksien turvaamista sekä lähi- ja asukasdemokratian vahvistamis ta.
Nuorten kansalaisvaikuttamisen lisääminen edellyttää sitä, että nuorilla on erilaisia mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa. Toimikunta esittää selvitystyön käynnistämistä äänestysikärajan laskemisesta 16 ikävuoteen kunnallisvaaleissa.
Aktiiviseksi ja osallistuvaksi kansalaiseksi kasvaminen vaatii kansalaiskasvatuksen vahvistamista varhaiskasvatuksesta alkaen korkeakouluopetukseen ja vapaaseen sivistystyöhön asti. Erityinen huomio tulee kiinnittää toimikunnan mielestä kansalaiskasvatuksen lisäämiseen toisen asteen ammatillisessa opetuksessa ja opettajien täydennyskoulutuksessa. Yliopistollinen kansalaistoiminnan koulutus tulee käynnistää verkostoyliopistomallia soveltaen. Vapaan sivistystyön oppilaitosten edellytyksiä kohdentaa toimintaansa kansalais vaikuttamista tukeviin opintoihin tulee vahvistaa ja järjestöllisen sivistystyön resursseja lisätä.
Suomalainen järjestötoiminta kaipaa toimikunnan mielestä systemaattista kehittämistyötä sekä järjestöllisen koulutuksen uudistamista ja lisäämistä. Järjestötoimintaa vaikeuttavia esteitä ja rajoitteita tulee poistaa, mm. yhdistyslakia muuttamalla ja pienten yhdistysten kirjanpitovelvollisuutta yksinkertaistamalla.