Järjestöjen toiminnan yhtiöittäminen. Syitä ja seurauksia

Abstract

Järjestö- ja yhdistystoimintaa pidetään olennaisena osana demokraattista kansalaisyhteiskuntaa. Lisäksi palvelujen tuottamista on pidetty järjestöjen tärkeänä tehtävänä. Suomessa monet palveluja tuottavat järjestöt ovat joutuneet hankalaan tilanteeseen, koska tulkintojen kiristyminen mm. verokohtelussa ja kilpailulainsäädännössä johtaa yhä useammin tilanteeseen, jossa tuki järjestöille katsotaan kilpailua vääristäväksi. Palvelutoiminnan yhtiöittäminen on yksi ratkaisu yleishyödyllisyyden ja tukikelpoisuuden varmistamiseksi muussa järjestötoiminnassa. Tutkimuskysymyksinä ovat, mihin yhtiöittämiskehitys johtaa järjestötoiminnassa ja vaarantuvatko järjestöjen perinteiset tehtävät. Selvitys muodostuu kahdesta osasta: kirjallisuuskatsauksesta ja empiirisestä analyysistä. Kirjallisuusosiossa käsitellään kolmannen sektorin toimintaan ja toiminnan yhtiöittämiseen liittyviä näkökulmia. Empiirisessä osiossa haastateltiin järjestöjen johtoa. Haastattelun otos (11 kpl) koostui suurista ja pienistä järjestöistä, yhtiöittäneistä ja eiyhtiöittäneistä. Kirjallisuusosiossa syinä järjestöjen toiminnan yhtiöittämiseen korostuivat verottajan ja Raha-automaattiyhdistyksen tulkinnat siitä, mitä kilpailunrajoituslaki edellyttää ja millainen toiminta on kilpailua vääristävää sekä millainen toiminta ylipäätään katsotaan elinkeinotoiminnaksi. Haastatteluiden perusteella järjestöt voidaan suhtautumisessaan yhtiöittämiseen luokitella neljään ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat järjestöt, joiden omia tavoitteita yhtiöittäminen palvelee ja joiden toimialalle yritysmäinen toimintatapa soveltuu. Toisen ryhmän muodostavat järjestöt, jotka yhtiöittävät lähinnä verottajan ja Raha-automaattiyhdistyksen "vaatimuksesta" s äilyttääkseen järjestön perustoiminnan verovapaana ja avustuskelpoisena. Tällöin yhtiöittäminen on vastahakoista reagoimista ulkoiseen pakkoon. Kolmanteen ryhmään kuuluvat järjestöt, jotka kieltäytyvät yhtiöittämästä ennen kuin on pakko. Tällaiset järjestöt pitävät yhtiöittämistä mahdottomana toimialallaan oman asiakaskuntansa ja omien arvojensa näkökulmasta. Neljännen ryhmän muodostavat pienet järjestöt, joilla ei ole edellytyksiä, esimerkiksi resursseja yhtiöittää toimintaa, vaikka ulkoisen pakon siihen koetaan ajavankin. Jos RAY:n tuet loppuvat ja verorasitus kasvaa, pienet järjestöt joutuvat lopettamaan palveluntuotantonsa, koska kohonneille kustannuksille ei ole maksajia. Järjestöjen palvelutuotannon loppuminen tai siirtyminen markkinoille voi jossakin tapauksissa joko välittömästi tai välillisesti lisätä yhteiskunnalle koituvia kustannuksia. Sekä kirjallisuuskatsauksessa että haastatteluissa korostui yleishyödyllisyyden määritelmän ongelmallisuus. Avoimen julkisen keskustelun puutetta pidettiin myös suurena epäkohtana asian hoitamisessa.