Vesilakitoimikunnan mietintö
oikeusministeriö
16.06.2004
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 2004:2This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-466-135-7Tiivistelmä
Vesilaki (264/1961) tuli voimaan 1.4.1962. Vesilaissa säädetään vesialueiden ja vesivarojen käytöstä ja hoidosta. Lukuisat lainsäädäntömuutokset, kansainvälisen vesioikeuden kehitys samoin kuin yhteiskunnassa ja vesivarojen käytössä lain säätämisen jälkeen tapahtuneet muutokset ovat aiheuttaneet tarpeen laaja-alaiseen vesilain tarkistamiseen ja ajanmukaistamiseen. Vesilain uudistamista valmistellut vesilakitoimikunta on toimeksiantonsa mukaan laatinut ehdotuksensa hallituksen esityksen muotoon.
Vesilakitoimikunta päätyi jo työnsä alkuvaiheessa siihen, että vesilainsäädännön uudistaminen edellyttää vesilain kirjoittamista kokonaan uudestaan. Vaikka lain keskeisiä soveltamisperiaatteita tai soveltamisalaa ei ole tarpeen olennaisesti muuttaa, lain ajantasaistamiseksi tarpeelliset uudistukset ovat niin merkittäviä, ettei niiden toteuttaminen osauudistuksella ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista. Toimikunta ehdottaakin kokonaan uuden vesilain säätämistä korvaamaan nykyinen laki.
Vesilakitoimikunnan käsityksen mukaan uuden ajanmukaistetun vesilain perusperiaatteena tulee olla lain soveltamisalaan kuuluvien vesitaloushankkeiden ja niiden toteuttamisen sääntelyn yhdenmukaistaminen mahdollisimman pitkälle. Tämän mukaisesti lakiluonnoksessa on koottu kaikille vesitaloushankkeille yhteinen sääntely lain alkuun yleisiksi säännöksiksi. Uuden lain 1 ja 2 lukujen säännökset lain soveltamisalasta, määritelmistä, viranomaisista sekä vesiin ja vesienkäyttöön liittyvistä velvollisuuksista, oikeuksista ja rajoituksista koskisivat sekä luvanvaraisia hankkeita että luvantarvekynnyksen alle jäävää toimintaa. Lain 3 luvussa olisivat yleiset säännökset luvanvaraisista vesitaloushankkeista.
Yleisiä kaikkia vesitaloushankkeita koskevia säännöksiä täydennettäisiin eri hanketyyppejä koskevin erityissäännöksin, jotka sisältyisivät lain 4 - 10 lukuihin. Oma lukunsa olisi siten vedenotosta, ojituksesta, keskivedenkorkeuden pysyvästä muuttamisesta, vesistön säännöstelystä, vesivoiman hyväksikäytöstä, puutavaran uitosta sekä kulkuväylistä ja muista vesiliikennealuista.
Uuden lain 11 - 19 luvut sisältäisivät muun muassa päätöksentekoon liittyvät menettelysäännökset sekä korvaussäännökset. Uuteen lakiin ei otettaisi säännöksiä katselmustoimituksesta ja lopputarkastuksesta. Säännökset mahdollistaisivat kuitenkin riittävän joustavuuden menettelyn sopeuttamiseksi käsiteltävänä olevan asian luonteen mukaan.
Vesilakitoimikunta päätyi jo työnsä alkuvaiheessa siihen, että vesilainsäädännön uudistaminen edellyttää vesilain kirjoittamista kokonaan uudestaan. Vaikka lain keskeisiä soveltamisperiaatteita tai soveltamisalaa ei ole tarpeen olennaisesti muuttaa, lain ajantasaistamiseksi tarpeelliset uudistukset ovat niin merkittäviä, ettei niiden toteuttaminen osauudistuksella ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista. Toimikunta ehdottaakin kokonaan uuden vesilain säätämistä korvaamaan nykyinen laki.
Vesilakitoimikunnan käsityksen mukaan uuden ajanmukaistetun vesilain perusperiaatteena tulee olla lain soveltamisalaan kuuluvien vesitaloushankkeiden ja niiden toteuttamisen sääntelyn yhdenmukaistaminen mahdollisimman pitkälle. Tämän mukaisesti lakiluonnoksessa on koottu kaikille vesitaloushankkeille yhteinen sääntely lain alkuun yleisiksi säännöksiksi. Uuden lain 1 ja 2 lukujen säännökset lain soveltamisalasta, määritelmistä, viranomaisista sekä vesiin ja vesienkäyttöön liittyvistä velvollisuuksista, oikeuksista ja rajoituksista koskisivat sekä luvanvaraisia hankkeita että luvantarvekynnyksen alle jäävää toimintaa. Lain 3 luvussa olisivat yleiset säännökset luvanvaraisista vesitaloushankkeista.
Yleisiä kaikkia vesitaloushankkeita koskevia säännöksiä täydennettäisiin eri hanketyyppejä koskevin erityissäännöksin, jotka sisältyisivät lain 4 - 10 lukuihin. Oma lukunsa olisi siten vedenotosta, ojituksesta, keskivedenkorkeuden pysyvästä muuttamisesta, vesistön säännöstelystä, vesivoiman hyväksikäytöstä, puutavaran uitosta sekä kulkuväylistä ja muista vesiliikennealuista.
Uuden lain 11 - 19 luvut sisältäisivät muun muassa päätöksentekoon liittyvät menettelysäännökset sekä korvaussäännökset. Uuteen lakiin ei otettaisi säännöksiä katselmustoimituksesta ja lopputarkastuksesta. Säännökset mahdollistaisivat kuitenkin riittävän joustavuuden menettelyn sopeuttamiseksi käsiteltävänä olevan asian luonteen mukaan.