Toteutuvatko turvallisuustalkoot? Seurantaraportti kansallisen rikoksentorjuntaohjelman toteutuksesta
oikeusministeriö
24.01.2003
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 2003:1
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-466-089-XTiivistelmä
Hyväksyessään kansallisen rikoksentorjuntaohjelman 4.3.1999 valtioneuvosto edellytti, että siitä laaditaan seurantaraportti vuoden 2002 loppuun mennessä. Raportin valmistelu on annettu rikoksentorjuntaneuvoston tehtäväksi oikeusministeriössä hyväksytyn seurantasuunnitelman mukaisesti.
Ne kuusi ministeriötä, jotka valtioneuvoston periaatepäätöksessä sitoutuivat lähes puoleensataan toimeen rikollisuuden ehkäisemiseksi, ovat toteuttaneet ohjelmaa varsin mallikkaasti: lähes kaikkia toimia on ainakin ryhdytty valmistelemaan, vaikka toteutus saattaa olla kesken. Myös elinkeinotoiminta, järjestöt ja kirkko ovat monipuolisesti osallistuneet rikoksentorjuntaohjelman toteutukseen.
Ohjelman painopiste oli paikallisen, erityisesti kuntien rikoksentorjuntayhteistyön kehittämisessä. Sisäasianministeriön selvitysten ja rikoksentorjuntaneuvoston Suomen Kuntaliiton kanssa tekemän kyselyn perusteella voidaan todeta että noin kolmessa neljästä kunnasta oli luotu rikoksentorjunnan yhteistyöverkosto ja kuntaa varten laadittu turvallisuussuunnitelma/rikoksentorjuntaohjelma.
Kaikkiaan ohjelma on käynnistänyt mittavan prosessin tai vauhdittanut sitä. Kuitenkin eräät periaatepäätöksen kohdat ja ohjelman tavoitteiden toteuttaminen edellyttävät, että ohjelman toteutusta jatketaan. Ohjelma tarvitsee tuekseen lisäinstrumentteja. Paikallisen turvallisuustyön kehittämisessä on tarvetta voimakkaammalle valtiolliselle ohjaukselle ja tuelle mm. yhteistyöverkostojen vakiinnuttamiseksi ja alueellisen yhteistyön kehittämiseksi. Jatkoa koskevia suosituksia ovat lisäksi mm. väkivallan keskeiset osa-alueet kattavan erityisohjelman valmistelu ja resurssitarpeiden ratkaiseminen.
Ne kuusi ministeriötä, jotka valtioneuvoston periaatepäätöksessä sitoutuivat lähes puoleensataan toimeen rikollisuuden ehkäisemiseksi, ovat toteuttaneet ohjelmaa varsin mallikkaasti: lähes kaikkia toimia on ainakin ryhdytty valmistelemaan, vaikka toteutus saattaa olla kesken. Myös elinkeinotoiminta, järjestöt ja kirkko ovat monipuolisesti osallistuneet rikoksentorjuntaohjelman toteutukseen.
Ohjelman painopiste oli paikallisen, erityisesti kuntien rikoksentorjuntayhteistyön kehittämisessä. Sisäasianministeriön selvitysten ja rikoksentorjuntaneuvoston Suomen Kuntaliiton kanssa tekemän kyselyn perusteella voidaan todeta että noin kolmessa neljästä kunnasta oli luotu rikoksentorjunnan yhteistyöverkosto ja kuntaa varten laadittu turvallisuussuunnitelma/rikoksentorjuntaohjelma.
Kaikkiaan ohjelma on käynnistänyt mittavan prosessin tai vauhdittanut sitä. Kuitenkin eräät periaatepäätöksen kohdat ja ohjelman tavoitteiden toteuttaminen edellyttävät, että ohjelman toteutusta jatketaan. Ohjelma tarvitsee tuekseen lisäinstrumentteja. Paikallisen turvallisuustyön kehittämisessä on tarvetta voimakkaammalle valtiolliselle ohjaukselle ja tuelle mm. yhteistyöverkostojen vakiinnuttamiseksi ja alueellisen yhteistyön kehittämiseksi. Jatkoa koskevia suosituksia ovat lisäksi mm. väkivallan keskeiset osa-alueet kattavan erityisohjelman valmistelu ja resurssitarpeiden ratkaiseminen.