Pohjoismainen luovuttamissopimus
oikeusministeriö
30.12.2006
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 2006:22This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-466-375-9Tiivistelmä
Mietinnössä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Kööpenhaminassa 15 päivänä joulukuuta 2005 tehdyn rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan Pohjoismaiden välisen sopimuksen (pohjoismainen pidätysmääräys). Lisäksi ehdotetaan, että rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä säädettäisiin laki, jolla kumottaisiin vuoden 1960 yhteispohjoismaiseen lainsäädäntöön perustuva pohjoismainen luovuttamislaki (270/1960). Laissa olisivat säännökset luovuttamismenettelystä ja luovuttamisen aineellisista edellytyksistä. Toimivaltaiset viranomaiset olisivat samat kuin EU-luovuttamislaissa (1286/2003). Myös menettely olisi järjestetty mahdollisimman yhdenmukaiseksi EU-luovuttamislain kanssa.
Henkilö voitaisiin luovuttaa Suomesta Islantiin, Norjaan Ruotsiin ja Tanskaan tai pyytää näistä valtioista luovutettavaksi Suomeen joko esitutkinta- ja syytetoimenpiteitä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa varten. Ensiksi mainitun osalta edellytyksenä olisi, että luovuttamisen perusteena olevasta rikoksesta voidaan tuomita rangaistukseksi vankeutta. Rangaistuksen täytäntöönpanoa varten henkilö voitaisiin luovuttaa, jos hänet on Pohjoismaassa tuomittu vapausrangaistukseen.
Luovuttamisen perusteena olevan teon ei tarvitse olla rangaistava luovuttavan valtion lain mukaan. Luovuttaminen ei riippuisi luovuttavan valtion tarkoituksenmukaisuusharkinnasta, vaan luovuttamiseen olisi suostuttava, jollei asiaan sovellu laissa säädetty kieltäytymisperuste. Suomen kansalainen luovutettaisiin samoin edellytyksin kuin muiden valtioiden kansalaiset.
Pääsäännön mukaan niin sanottu erityissääntö ei olisi voimassa, joten luovutuksen jälkeen henkilö voidaan asettaa vastuuseen myös muista teoista kuin niistä, joiden perusteella luovuttamista on pyydetty. Myös edelleen luovuttaminen toiseen Pohjoismaahan olisi pääsäännön mukaan sallittu.
Pakkokeinolakiin ehdotetaan otettavaksi erityinen säännös Suomeen luovuttamista varten. Vangitsemispäätös mainittua tarkoitusta varten voitaisiin antaa, jos luovutettavaksi pyydettävä on rikoksesta todennäköisin syin epäilty ja rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta.
Henkilö voitaisiin luovuttaa Suomesta Islantiin, Norjaan Ruotsiin ja Tanskaan tai pyytää näistä valtioista luovutettavaksi Suomeen joko esitutkinta- ja syytetoimenpiteitä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa varten. Ensiksi mainitun osalta edellytyksenä olisi, että luovuttamisen perusteena olevasta rikoksesta voidaan tuomita rangaistukseksi vankeutta. Rangaistuksen täytäntöönpanoa varten henkilö voitaisiin luovuttaa, jos hänet on Pohjoismaassa tuomittu vapausrangaistukseen.
Luovuttamisen perusteena olevan teon ei tarvitse olla rangaistava luovuttavan valtion lain mukaan. Luovuttaminen ei riippuisi luovuttavan valtion tarkoituksenmukaisuusharkinnasta, vaan luovuttamiseen olisi suostuttava, jollei asiaan sovellu laissa säädetty kieltäytymisperuste. Suomen kansalainen luovutettaisiin samoin edellytyksin kuin muiden valtioiden kansalaiset.
Pääsäännön mukaan niin sanottu erityissääntö ei olisi voimassa, joten luovutuksen jälkeen henkilö voidaan asettaa vastuuseen myös muista teoista kuin niistä, joiden perusteella luovuttamista on pyydetty. Myös edelleen luovuttaminen toiseen Pohjoismaahan olisi pääsäännön mukaan sallittu.
Pakkokeinolakiin ehdotetaan otettavaksi erityinen säännös Suomeen luovuttamista varten. Vangitsemispäätös mainittua tarkoitusta varten voitaisiin antaa, jos luovutettavaksi pyydettävä on rikoksesta todennäköisin syin epäilty ja rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta.