Kansalaistoiminnan yliopistollinen opetus ja tutkimus Suomessa

Abstract

Kansalaisyhteiskunnalla viitataan toimintakenttään, jossa kansalaiset ja kansalaisryhmät toimivat vapaaehtoisesti ja julkisesti yhteisten arvojensa, päämääriensä ja intressiensä pohjalta. Tähän liittyy se, että toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, toiminta ei ole ulkopuolisessa kontrollissa, se ei tavoittele voittoa ja on yksityistä, ja näin ollen tapahtuu erillään esimerkiksi julkisen sektorin suorasta ohjailusta. Modernissa kansalaisyhteiskuntakeskustelussa kansalaisyhteiskunta onkin nähty hyvin usein keskushallinnon (valtion) ja yksilöintressien (markkinoiden) välttämättömänä vastapainona tai täydentäjänä. Kansalaistoiminnan yliopistollinen opetus ja tutkimus Suomessa -raportissa tarkastellaan kansalaisyhteiskuntakeskustelun teoreettisia taustoja sekä kansalaistoimintaan ja kansalaisyhteiskuntaan liittyvää opetusta ja tutkimusta Suomen eri yliopistoissa tieteenaloittain. Myös yliopistoihin sidoksissa olevien koulutusorganisaatioiden kuten täydennyskoulutuskeskusten ja avointen yliopistojen tarjoama kansalaistoiminnan opetus, Sosiaalitieteiden valtakunnallisen tutkijakoulun (SOVAKO) alainen kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen tutkijakoulun tarjoama yliopistollinen jatkokoulutus sekä sektoritutkimuslaitosten (CUPORE, LIKES ja Nuorisotutkimusseura) tuottama tutkimus ovat tarkastelun kohteena. Kansainvälistä perspektiiviä kansalaisyhteiskunnan tutkimukseen tuo puolestaan raportissa esitelty keskeisten kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittämiskeskusten tutkimustoiminta. Opetus- ja tutkimustoimintaan liittyvät kartoitukset ovat tehty pääasiassa kesällä 2006 Internet-aineistojen pohjalta. Lisäksi raportissa tarkastellaan kansalaisyhteiskunnan kentältä nousevia alan keskeisiä tutkimus- ja kehittämistarpeita eri järjestöille lähetetyn Internet-kyselyn pohjalta. Aineistojen perusteella kansalaistoiminnan opetus ja tutkimus Suomessa on vilkasta, mutta samalla hyvin sirpaleista. Selkeitä opetuksellisia tai tutkimuksellisia keskittymiä ei kansalaisyhteiskunnan alueella ole, minkä myötä kokonaiskuvaa kansalaisyhteiskunnasta ja sen merkityksestä Suomessa on vaikea muodostaa. Järjestökentästä nousevia tutkimus- ja kehittämishaasteita ovat erityisesti kansalaisyhteiskunnan merkitystä, kansalaisosallistumisen tulevaisuutta ja kansalaisyhteiskunnan taloudellista perustaa käsittelevät tutkimukset sekä järjestöosaamista koskeva opetus- ja kehittämistoiminta. Raportin perusteella kansalaistoiminnan opetusta ja tutkimusta olisi koottavissa selkeämmin hahmotettavaksi ja toisiaan tukevaksi kokonaisuuksiksi. Näin voitaisiin helpommin muodostaa kokonaiskuvaa kansalaisyhteiskunnan kentästä ja sen kehityksestä sekä löytää myös keinoja kansalaisyhteiskunnan suotuisan kehityksen tueksi.