Turvallisuuspoliisin parlamentaarinen valvonta. Oikeusvertaileva taustaselvitys

Abstract

Selvityksessä on tarkasteltu turvallisuuspoliisin valvontaa yhdeksässä länsieurooppalaisessa valtiossa. Selvityksen kohteina ovat Pohjoismaista Ruotsi, Norja ja Tanska sekä muista Länsi-Euroopan maista Alankomaat, Belgia, Irlanti, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa. Turvallisuuspoliisin valvonnassa voidaan maakohtaisesti erottaa erilaisia muotoja, joskin yleiset peruslähtökohdat ovat samantyyppisiä. Turvallisuuspoliisia valvoo tavallisesti useampi taho. Valvonta voi olla luonteeltaan yleisvalvontaa tai valvontaelin on erikoistunut johonkin tiettyyn osakysymykseen. On tavallista, että turvallisuuspoliisin toimintaa valvoo hallinnollisesti asianomainen ministeriö, tai että tuomioistuimet valvovat turvallisuuspoliisia myöntäessään luvan esimerkiksi telekuunteluun. Erityistä huomiota selvityksessä on kiinnitetty sellaisiin toimielimiin, joiden nimenomaisena erityistehtävänä on valvoa pelkästään turvallisuuspoliisin toimintaa. Hyvin usein tällaisena valvontaorgaanina toimii parlamentaarinen erityisvalvontaelin, mutta kyseessä saattaa olla myös löyhemmän parlamentaarisen kytkennän omaava erityisviranomainen. Selvityksessä mukana olevista maista turvallisuuspoliisin parlamentaarinen erityisvalvontaelin toimii Norjassa, Tanskassa, Alankomaissa, Belgiassa, Iso-Britanniassa ja Saksassa. Kuitenkin myös niissä maissa, joissa parlamentaarista erityisvalvontaelintä ei ole, voidaan havaita turvallisuuspoliisin valvonnassa parlamentaarisia piirteitä. Turvallisuuspoliisin parlamentaarinen valvonta on kehittynyt lähinnä parin viime vuosikymmenen aikana. Selvityksen perusteella näyttää siltä, että turvallisuuspoliisin parlamentaarisen valvonnan järjestämistä pidetään tärkeänä. Kehitys on johtanut erityisiin institutionaalisiin järjestelyihin, joilla valvonnan tehokkuus on pyritty takaamaan.